Aikuisen mielenterveys- ja päihdetyö

Tänään alkoi uusi iso kokonaisuus, kuten otsikosta näkyy. Opettaja kysyi tunnilla, kuinka moni on harkinnut suuntautuvansa mielenterveys- ja päihdetyöhön sairaanhoitajana, ja suuri osa luokastamme nosti käden. Itse en ole missään vaiheessa edes harkinnut aiheeseen suuntautumista, liekö syynä ex-sairaanhoitaja sisareni kertomukset työstään mielenterveysongelmaisten kanssa. Toisaalta olen saanut huomata, että sisareni käsitys sairaanhoitajan työstä osaa olla hyvinkin hänen oman asenteensa värittämä, joten tarinat epäkiitollisesta suuntautumisvalinnasta saattavat olla vain sisareni kauhukokemuksia. Tehtyään työtä alle vuoden, sisareni lopetti, eikä sen jälkeen ole sairaalamaailmaan palannut. Olen useasti kuullut potilaiden olevan vaarallisia, työpaikkojen tunnelman olevan vähintäänkin kaamea ja esimiesten suorastaan käyttävän hoitajarukkaa hyväkseen.

Kertomukset huonosti palkatusta työstä pelotti minut edes harkitsemasta alaa vuosiin. Vihdoin, kun sain ajateltua asiaa omin aivoineni, päädyin, uskomatonta kyllä, itsekin sairaanhoitajaksi.
Edelleen, en vieläkään ole erityisen kiinnostunut mielenterveys- ja päihdetyöstä. On vaikea luopua ennakkokäsityksistään, vaikka kuinka yrittää mennä luennoille ja harjoitteluun avoimin mielin. Ennakkokäsityksistä nimenomaan osaston viihtyisyydestä ja työn mukavuudesta, potilaita kohtaan en itsestäni toistaiseksi tunnista ennakkokäsityksiä, joita varmaan kuitenkin olemassa onkin.

Syksyllä menemme suoraan kesälomalta juuri mielenterveyden harjoitteluun. Toistaiseksi innostukseni harjoittelua kohtaan ei kovinkaan korkealla ole, varsinkaan huhtikuulla odottavaan sisätautien harjoitteluun verrattuna. Nyt toivon löytäväni innostuksen mielenterveys- ja päihdetyötä kohtaan vielä tämän kevään aikana tapahtuvien luentojen, verkkotehtävien ja seminaarien aikana. Tässä vaiheessa päihdetyö vaikuttaa ihan kiinnotavalta, mutta mielenterveys ei nappaa oikein ollenkaan. Kumpaakaan en silti osaa kuvitella työssäni tekeväni.

Saa nähdä, tempaisevatko mielenterveyden- ja päihdetyön luennot minut mukaansa ja tulen tänne parin kuukauden päästä perumaan puheeni. Toivottavasti.

Suoraan asiaan

Tänään palasin reilun viikon kestäneeltä lomaltani ja koulussa ei minkäänlaista pehmeää laskua opiskelijoille suotu. Aamulla pääsimme heti sisätautien maailmaan keuhkoembolian ja keuhkoahtauman myötä. Päivä jatkui neljän tunnin rupeamalla sisätautien ja farmakologian lääkäriluennoilla. Epäilin hieman, että tunneista suuri osa vietettäisiin hämmentynnyksen ilmapiirissä, ymmärtämättä mitä luennoilla puhuttaisiin. Onnekseni sain todeta olevani väärässä, koska tämän päivän luennot olivat paitsi hyvinkin ymmärrettäviä, myös äärimmäisen kiinnostavia. Puhuessamme mm. aivo- ja sydäninfarkteista, ateroskleroosista ja verenpainetaudista tuli tunne, että olemme vihdoin päässeet asiaan.

Totta kai opiskelujen alussa käydyt jutut olivat yhtä tärkeitä, mutta nyt vasta, toisena vuonna päästään konkreettisesti sairauksiin ja niiden hoitoon. Tuntuu, että nyt ihan tosissaan täytyy lukea, että pystyy sisäistämään tämän kaiken. Harmi vaan, että juuri ostamani yli 60:n euron Sisätautien, kirurgisten sairauksien ja syöpätautien hoitotyö -kirja, ei ole lääketieteellisiltä tiedoiltaan riittävä tällä kurssilla. Jostain pitäisi nyt siis hommata Sisätaudit niminen kirja, yli 50 euroa. Voisihan sen jättää ostamatta, yrittää pärjätä ilman tai lainata, mutta mahdollista suuntautumista silmällä pitäen kirja voisi olla hyvä hankkia. Kai se on vaan raaskittava, vaikka ajattelin säästää varojani huomenna alkavan mielenterveyden opintojen kirjallisuuteen. Pöh, on se kallista.

Hiihtoloma

Poikkeuksellisen kevyeltä tuntuneen alkukevään opinnot keskeytti eilen alkanut loma. Virallinen hiihtoloma alkaa oikeasti vasta maanantaina, mutta lukujärjestyksen mukaisesti tämän viikon tunnit loppuivat siis jo eilen. Nyt aion lomailla reilun viikon kaikessa rauhassa kaukana koulusta. Niin, ja vaikka ladut löytyvät alle sadan metrin päästä pihastamme, en aio katsoa suksiin päinkään.

Hyvää lomaa siis kaikille kanssalomalaisille!

P.s.
Hyvä uutinen on unohtunut kertoa; olen nimittäin saanut harjoittelupaikan haluamastani paikasta, läheltä kotoa. Osasto, jolle huhtikuun alussa menen on ehkä vielä mukavampi kuin se, jolle aikaisemmin minun piti mennä. Vaihdoin neurologisen osaston sydänosastoon.

Tissitiistai

Kauhulla odotettu Tissitiistai sarasti viattomana, kuten mikä tahansa päivä. Makasin sängyssä ja mietin, ehtisinkö vielä liittymään johonkin uskontoon, johon vedoten voisin jättää itseni paljastelun väliin. Ajatus houkutteli, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja nousin ylös. Tuntia myöhemmin kävelin bussipysäkille ja katselin ihmisiä, jotka tyhjä ilme kasvoillaan laahustivat töihin tai kuka minnekin. Vastentahtoisesti ajattelin odottavaa koitosta, joka mielessäni paisunut jo suhteettomiin mittoihin.


Mukana EKG:n otossa oli parikymmentä lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoita. Koko suuri joukko niin lääkäri- kuin sairaanhoitajaopiskelijoita jaettiin pienempiin ryhmiin. Kolme ryhmää keskittyi EKG:hen ja yksi keuhkojen ja sydämen auskultointiin ja verenpaineen mittaamiseen. Omaksi kohtalokseni koitui ensimmäisenä EKG. Ryhmässä jakauduimme vielä kolmen hengen ryhmiin, joissa pyrittiin sekoittamaan lääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijoita. Omassa ryhmässäni oli luokkalaiseni ja minun lisäkseni lääkäriopiskelija.

Lääkäriopiskelija joutui ensimmäisenä yläosattomissa sängylle. Mietin mielessäni, että kyllä varmaan peitolla saisi itseään hieman peittää, mutta en kehdannut kysyä meitä ohjanneelta 5. lukukauden sh-opiskelijalta. Ennen omaa paljasteluani otin kaveriltani EKG:n, jonka vaikeimmaksi osuudeksi osoittautui lätkien oikeiden paikkojen löytyminen. Kylkiluiden laskemisessa vaadittiin varsin paljon voimaa, mikä aiheutti potilaalleni huomattavaa kipua. On yllättävän hankalaa laskea kylkiluita ja yrittää samalla olla mahdollisimman hellä. Löysin kuitenkin oikeat paikat tutorimme ohjauksella. Inhoittavin vaihe oli hiekkapaperilla ihon pyyhkiminen, koska itse satun santapaperia syvästi kammoksumaan.

Saatuani onnistuneesti EKG:n kaveriltani, otti lääkäriopiskelija minun EKG:ni. Tunsin itseni typeräksi maatessani sängyllä tissit paljaana, ajatelessani ensimmäisiä asioita, joita meille on opetettu; potilaasta paljastetaan niin vähän kuin mahdollista kerrallaan. Tässä tapauksessa mulla olisi siis pitänyt olla peitto päälläni, jota sitten siirrettäisiin aina juuri sen verran, että tarvittavat kohdat olivat näkyvissä. Tyydyin kohtalooni ja makasin paidattomana, kuten aikaisemmatkin ryhmäläiseni.

Seuraavaksi siirryimme verenpaineen mittaukseen, jonka uskoin hallitsevani. Syksyn harjoittelussa vietin lukemattomia hetkiä manuaalisen verenpainemittarin kanssa mitaten omia arvojani. Parinani oli hammaslääketieteen opiskelija, joka ei ennen ollut ottanut verenpainetta, joten mittasin ensin häneltä. Kuulin äänet hyvin ja olin luottavainen, että sain oikean tuloksen. Seuraavaksi opastin pariani, jolle stetarit ja elohopeamittari olivat täysin vieraita. Omat tunarointini olivat vielä vähintäänkin tuoreessa muistissa, joten toisen opastaminen oli helppoa. Pystyin rehellisesti sanomaan, että minäkään en kuullut yhtään mitään ensimmäisillä kerroillani. Verenpaineen mittaaminen on yllättävän vaativaa manuaalisesti.

Verenpaineen jälkeen siirryimme kuuntelemaan toistemme keuhkoja ja sydäntä. Sydämen kaikkien neljän läpän kuuntelu tuntui aluksi hankalalta, mutta kun tunnusteli samalla sykettä, äänet oli helppo kuulla. Parini oli myös kipeä, joten sain kuulla hieman erilaisia keuhkojen ääniä. Toisella puolella äänet kuulostivat selkeiltä ja normaaleilta, mutta toisella puolella kuului selvää ritinää.


Iltapäivällä kaiken tämän jälkeen, otimme tosiltamme vielä verikokeita. Itse annoin käteni rei'itettäväksi neljään kertaan, mutta musta ei kerta kaikkiaan saatu verta tulemaan. Itse sain pariltani yhden putken, jonka jälkeen potilasta alkoi pyörryttää niin paljon, että jalat oli nostettava ylös. Olin kuitenkin onnistunut saamaan yhden putken ja osasin vaihtaa uuden, joten en enää kokeillut uudelleen.

Kaiken kaikkiaan kiva päivä, vaikka paidattomana heiluminen ei ollutkaan tähän astisen koulutukseni koho kohtia..

EKG-kuva täältä.

Sydämen auskultaatio -kuva täällä.

Verenpaineen mittaus -kuva täällä.

Verikoekuva täältä.