Valmistumispäivä

Siitä on nyt tasan kuukausi, kun ajelin viimeisen kerran ammattikorkeakoululle. Aamun olin suorastaan vakuuttunut, että joku on mennyt pieleen, enkä saa todistusta. Joku olisi voinut nauttia matkasta ja iloita pitkään odotetun päivän saapumisesta, mutta minä valmistauduin vääjäämättömästi lähenevään häpeään siitä, etten saanutkaan todistusta.


Koulurakennus näytti entistäkin ankeammalta, kun sain vihdoin esitellä juhliin saapuneelle perheelleni tuon vanhan harmaan laatikon. Edes tänään se ei näyttänyt ylväältä, varsinkin kun koulussa veitettiin ihan tavallista perjantai päivää. Ensin pidettiin eräässä luokassa kaikille valmistuville sairaanhoitajille Sairaanhoitajaliiton tilaisuus, jossa vannoimme sairaanhoitajan valan ja saimme Sairaanhoitajaliiton jäsenmerkin. Yllätykseksini muitakin jännitti todistuksen saaminen, ilmeisesti koska koulun puolesta ei annettu minkäänlaista varmistusta asiasta jokunen muukin epäili valmistumistaan. Jonottaessani jäsenmerkkiä ajattelin, että otan yhden ja nautin siitä edes hetken ennen kuin se pitää palauttaa kun palaan häntä koipien välissä kotiin, edelleen opiskelijana. Yllätykseksemme koulu tarjosi myös lasilliset kuohuvaa kaikille valmistuville ja ylimääräiset jaettiin omaisille. Kilistimme yhdessä ja lähdimme seuraavaksi koulun jumppasaliin, jossa varsinainen juhlatilaisuus pidettiin. Tilaisuus alkoi musiikkiesityksellä ja koulutusjohtajan puheella. Kummastakaan en muista juuri mitään, koska meille oli laitettu paikat luokittain aakkosjärjestyksessä. Tajusin, että meidät kutsuttaisiin yksitellen hakemaan todistukset ja suunnittelin kuinka heittäytyisin polvilleni ja konttaisin pois kun nimeäni ei sanottaisikaan ja minä seisoisin siinä odottamassa.

Ensin todistukset jaettiin valmistuville röntgenhoitajille ja sitten sairaanhoitajille. Kun luokkamme nousi seisomaan todistustenjakoa varten sydämeni hakkasi. Mitä lähemmäs aakkosissa tultiin, sitä kovempaa se hakkasi. Kun nimeni oli seuraavana, olin suorastaan hämmästynyt kun kuulinkin nimeni. Loppujen lopuksi kaikkien meidän, joiden pitikin valmistua, nimet sanottiin ja seisoimme yhtenä ryppäänä muiden valmistuvien, opettajien ja omaisten edessä. Todistustus suorastaan poltti kädessäni ja vaivoin hillitsin itseni kurkistamasta. Vasta päästyäni takaisin paikalleni tarkistin, että siinä todella luki nimeni. Lopullisen varmuuden sain kun näin alimmaisen paperin, jossa luki, että Valvira on rekisteröinyt minut laillistettuna sairaanhoitajana. Helpotus oli suunnaton ja saatoin hymyillä.

Tulevasta Sairaanhoitajasta oli tullut sairaanhoitaja.