Alle kuukausi

Tasan kuukauden päästä pitäisi juhlat olla juhlittu ja pätevän sairaanhoitajan paperit plakkarissa. Virallinen valmistumispäivä on siis 27. päivä toukokuuta ja sukulaisia kahvitan seuraavana päivänä.

Tarkkasilmäinen varmaan huomasikin, toisen lauseen konditionaalin. Pitäisi. Mikään ei ole vielä varmaa: toistan jälleen itseäni, mutta opraa on edelleen hyväksymättä. Sitä pitää vielä viimeisen kerran korjata. Läpi sen pitäisi mennä, mutta hiostaahan se kumminkin, kun hyväksymättömissä kursseissa roikkuu niinkin iso juttu. Toinen "mutta" on yksi pirun lääkelasku. Turussa ollessani viimeistä viikkoa kävin uusimassa sen surullisen kuuluisan lasten hoitotyön tentin. Opettaja katsoi lääkelaskun saman tien kun palautin kokeen. Olin tuskaillut laskun kanssa enemmän kuin koskaan. Opettajan kurtistuvista kulmakarvoista näin, ettei se mennyt niin kuin piti. Olin hikoillut laskun kanssa niin paljon, etten ehtinyt vastata kaikkiin varsinaisen kokeen kysymyksiin. Olin laskenut yhtä laskua uudelleen ja uudelleen, niin, että miltei kokonainen konsepti oli täynnä alekain laskettua jakolaskua. Opettaja rykäisi kurkkuansa ja kysyi jotain tarkentavaa laskustani. Selitin tuskanhien yhä puskiessa pintaan, mitä olin tehnyt. Opettaja kuunteli kärsivällisesti ja sanoi, että tämä on periaatteessa laskettu ihan oikein, olen vain vastannut väärään kysymykseen. Vastausta erääseen tiputusnopeuteen pyydettiin ml/tunnissa -muodossa, minä vastasin ml/minuutissa. Kun tajusin mitä opettaja oli juuri sanonut, olisin voinut alkaa itkemään siltä seisomalta. Opettajan harmitellessa kohtaloani koitin niellä palaa kurkussani. Siinä kohtaa vuotta paineet olivat jo sellaiset, että yksi väärin laskettu lääkelasku paisui mielessäni nanosekunneissa megalomaanisiin mittasuhteisiin.

Mielessäni ehdin jo perumaan koko valmistumiseni ja kirosin itseni alinpaan helvettiin. Kerroin opettajalle lähteväni harjoitteluun ensi maanantaina, Tampereelle. Opettaja jäi miettimään kohtaloani. Noin viikon päästä opettaja ehdotti, että koska tuloni Turkuun on päivätyöstä vähintäänkin hankalaa tuntien korvaamisen takia, saan laskea laskun harjoittelussa ohjaajani valvonnassa. Huokaisin helpotuksesta. Nyt siis odottelen, että opettaja lähettäisi ohjaajalleni laskun, jotta saisin yhden ahdistuksen aiheen alta pois. Dead line on 13.5, jolloin kaikki kurssit täytyy olla suoritettuna jos meinaa valmistua tänä keväänä.

Eletään samantyyppisiä aikoja kuin keväällä 2006. Silloin jännitin ylioppilaaksi pääsyä, peruin haaveeni valkolakista joka toinen päivä ja välillä olin niin totaalisen turta jännittämisestä, että kirjoitusten siirtyminen puolella vuodella tuntui suorastaan hyvältä idealta. Viisi vuotta myöhemmin ymmärrän, mitä turhaa koko stressi oli, pääsin ylioppilaaksi juuri silloin kuin pitikin ja vieläpä kelpo arvosanoin. Tuota 18-vuotiaan paniikkia ajattelemalla koitan lievittää nyt tämän hetkistä ahdistustani ja juurruttaa uskoa siihen, että kaikki menee tälläkin kertaa hyvin.

Toivottavasti.