Kohta on koko harjoittelu ohi ja vaikka kuinka lupailin, ei kirjoituksia kuulunut. Tämä reilu kuukausi on ollut opettavainen ja rankka. Harjoittelupaikka on kiva, henkilökunta on mukavaa ja työilmapiiri on loistava. Oppimista ei voi välttää, sydänosastolla tapahtuu joka päivä jotain uutta. Tietyt rutiinit ovat jo selkärangassa, esimerkiksi EKG:n otan niin monta kertaa joka päivä, että uskoisin onnistuvani siinä vaikka silmät kiinni. Myös suurempia toimenpiteitä on tullut tutuksi, kuten rytminsiirto. Itsehän en siinä pääse mitään tekemään, mutta sen olen kuitenkin useampaan kertaan nähnyt. Ohjaajanikin on ollut loistava ja aina kun hän ei ole ollut paikalla, olen saanut asianmukaista ohjausta niin sairaanhoitajilta kuin perushoitajiltakin kesää silmällä pitäen.
Rankaksi harjoittelu ajan on tehnyt ikävät yksityiselämän tapahtumat, kuten sisareni sairaalaan joutuminen ja rakkaan koirani kuolema. Kaiken kukkuraksi huonot ranteeni kiukuttelivat jälleen ja jouduin viikon sairaslomalle jännetuppitulehduksen takia. Jotten liian helpolla pääsisi, lääkärit epäilevät nivelreumaa, joka pitäisi nyt erinäisin kuvauksin tutkia. Kun ilmoitin koululle poissa-oloistani, minulle kerrottiin, että tunnit tulee korvata harjoittelun aikana, ei kesällä kun olen täällä töissä. Kokonaisen viikon poissa-olo tuntien korvaaminen onkin ihan helppo juttu, kun harjoittelua on jäljellä puolitoista viikkoa.
En tiedä miten niiden tuntien kanssa teen, mutta päätin rutistaa tämän loppuajan ja nauttia asemastani opiskelijana. Kesäkuun alusta olenkin sitten perushoitaja ja oikeasti töissä.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
