Syksyn alku

Lomaa en ole ehtinyt viettää vielä kahta viikkoakaan, kun jo pitää orientoitua seuraavaan asiaan. Sydän ja sisätauti-asioista siirrytään tyystin toiselle alalle, psykiatriaan. Harjoittelu alkaa huomenna, enkä vieläkään voi kehua motivaationi olevan kovin korkealla. Tällä hetkellä loma maistuisi vielä ainakin viikon verran, mutta kun harjoittelu tulee tällä tavalla yllättäen (tämä päivämäärähän oli sovittu siis jo silloin keväällä..) kiinnostus kouluasioita kohtaa on vieläkin alhaisempi.

Toisaalta mukava palata opiskelijan rooliin raskaan kesän jälkeen. Lohduttavaa ajatella, että psykiarisella kuntoutusosastolla tilanteet ovat ehkä vähän vähemmän akuutteja. On myös kiva keskittyä välillä ihmisen pään sisältöön kuin ajatella pääasiallisesti niitä somaattisia ongelmia. No mutta, sainpa nostettua motivaatiotani hieman.

Paras varmaan vaan napata Imovane huuleen, painaa pää tyynyyn ja unta odottaessa sisäistää mantra:

"Jee, harjotteluun, seitsemän viikkoa, paljon opittavaa, uusi aihealue, lyhyt ajomatka, vielä ei tarvi lähteä Turkuun, tuttu sairaala. Jee, harjotteluun, seitsemän viikkoa, paljon opittavaa.."