Tähän aikaan vuodesta alan viimeistään ahdistua siitä, mitä teen kesällä. Viime vuonna ahdistus oli hieman lievempi, olinhan aloittanut opinnot alalla, jolla on suuri puute työtekijöistä. Uskoin löytäväni kesätöitä helposti. Verraten etsinnät kävivätkin kivuttomammin kuin yleensä, mutta puoli vuotta opiskellut käännytettiin kokemuksen puutteesta johtuen useasti pois. Saatuani paikan vanhainkodissa, olin helpottunut ja tyytyväinen.
Tänä vuonna selvisin tyystin ilman etsintöjä: harjoittelupaikasta, jonne olen huhtikuussa menossa kysyttiin heti töihin. Olin henkisesti valmistautunut vanhainkotiin palaamiseen, joten ilahduin ajatuksesta, että viettäisin kesän sydänosastolla. Onneksi ehdin harjoittelun aikana saamaan kunnon perehdytyksen, joten ei tarvitse mennä töihin ihan ummikkona.
Tekstit
2 kommenttia:
mä oon niin kade! Mulla ei ole hajuakaan pääsenkö mihinkään ja jos pääsen, niin varmaankin vanhainkoti. Kaupunginsairaalan akuuttiosastot kiinnostaisi , mutta niin tuntuu kiinnostavan muitaki. Ja pitkäaikaisosastolle en välttämättä halua.
Etköhän säkin pääse, ihan varmasti jossain tarvitaan. Vanhainkotikin on kiva paikka, vaikka olenkin ihan tyytyväinen, että sain töitä ehkä vähän haastavammasta paikasta. Onnea etsintöihin! :)
Lähetä kommentti