Kaikista Suomen neljästä vuodenajasta kevät on ollut suosikkini niin pitkään kuin muistan. Keväällä on pitkästä aikaa niin lämmintä, valoisaa ja vihreää. Keväällä tapahtuu ihania asioita. Keväät ovat olleet elämäni parhaita aikoja: äitini parani vakavasta sairaudesta, löysin tulevan kihlattuni, kirjoitin ylioppilaaksi ja nyt mitä ilmeisemmin valmistun sairaanhoitajaksi.
Olen tänään laskenut ne lääkelaskut, joista viimeksi kirjoitin, onnistuneesti. Kun näin, että ohjaajallani vastaukset olivat prikulleen samat kuin minulla, olisin voinut halata häntä. Hillitsin itseni ja tyydyin päänsisäisiin aaltoliikkeisiin omaksi kunniakseni.
Kotiin päästyäni kaverini laittoi tekstiviestin kertoakseen, että opinnäytetyömme on vihdoin hyväksytty ja olemme saaneet arvosanan 3. Koska leijuin jo pari tuumaa maasta muutenkin, olo oli suorastaan kepeä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onneksi emme lähettäneet kutsukortteja pari päivää sitten turhaan. Valmistuminen näyttää todellakin vääjäämättömältä.
Koska minun Pepsi-lasini on aina kuitenkin vähän enemmän tyhjä kuin täynnä, en voi ääneen lausua, sitä minkä juuri ja juuri voin kirjoittaa: minä valmistun 21 päivän päästä! Sitä en tiedä milloin voin olla täysin varma. Todennäköisesti kun ajelen kotiin Turusta, tarkistan todistuksesta ainakin minuutin välein, että lukeehan siinä varmasti minun nimeni. Ja oikea koulu. Ja oikea tutkinto. Ja sitten sama kierros uudestaan.
Kevät on vuoteni kohokohta siitäkin syystä, että silloin pidetään jääkiekon maailmanmestaruus-kisat. Jos jokin on elämän ja kuoleman asia, se on jääkiekko. Katsellessani Suomen piinallista taistelua Saksaa vastaan voin suorastaan huonosti. Olen valmis lyömään vetoa vasemmasta kädestäni, että Suomi häviää. Kun Leijonat kuitenkin taistelee isänmaamme voittoon, itkiessäni ilosta, muistan kuten joka kerta aiemminkin Suomen voittaessa, miksi katson kisoja. Maamme-laulun kaikuessa Bratislavan Samsung Arenalla alkukevään illan hiipuessa olen pakahtua onnesta.
Keväisin kaikki asiat vain tuntuvat järjestyvän.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
3 kommenttia:
Ihana teksti :)
Heippa!
Lukaisin juuri koko blogisi läpi, koska jäin koukkuun kirjoitustyyliisi ja aiheeseen. En yksinkertaisesti pystynyt lopettamaan. :) Itse tunnustan googlettaneeni sanoilla "pääsykoe" ja "sairaanhoitaja", joilla päädyin mm tänne. ;)
Itse olen hakenut uutta suuntaa elämälleni koko kevään jäätyäni työttömäksi vuoden vaihteessa, kunnes työkkärissä ammatinvalintapsykologi pamautti suustaan maagisen sanan sairaanhoitaja. Siitä hetkestä olen ollut päivä päivältä vakuuttuneempi, että minusta tulee vielä joku kaunis päivä sairaanhoitaja, saan itselleni ammatin, josta voin sinun laillasi olla ylpeä ja jota todella haluaisin tehdä.
Olen lähemmäs 30v, jo kahden lapsen äiti, joka tuntee hukanneensa turhaan aikaa kaupanalalla vääränlaisissa asiakaspalveluhommissa. Olen hakenut AMK:n yhteishaussa ja tässä sitä kuumeisesti odotellaankin valintakoekutsua.
Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkossakin, ja jos suinkaan saan oman toiveeni ilmoille pihahtaa, laita kuulumisia myös jatkossa työstäsi, sen sisällöstä ja kaikesta mitä siihen liittyy. Olisi mukava lukea kuinka työllistyt, menestyt ja millaiseen saumaan itsesi lopulta saat ujutettua. :)
T: Melissa
Kiitokset molemmille kommentista!
Erityisesti Melissalle paljon onnea hakuprosessiin ja tulevaan opiskeluun! Mukava kuulla, että on onnistunut inspiroimaan jotakuta!
En tiedä miten blogin käy kun opiskelu on takana päin, jätän sen kyllä tänne kaikkien luettavaksi, mutta sitä en tiedä, kirjoitanko enää koskaan... Halusin tämän blogin nimenomaan opiskelua käsitteleväksi blogiksi, eikä energiani taida enää riittää säännöllisiin päivityksiin. Saa nyt nähdä, mutta en kyllä lupaa mitään!
Lähetä kommentti