Varmaan jokainen opiskelija on joskus istunut sohvalle kirjan kanssa ja päättänyt lukea nyt siihen tenttiin. Tenttiin, jolla ei oikeastaan ole niin väliä, ja jonka aihe ei kiinnosta sitten yhtään.
Niin tälläkin kertaa. Innokkaana opiskelija on päättänyt jo eilen, että huomenna sitten, kun aikaa kerran on, luen ainakin kerran sen alueen. Sitten ainakin osaa ja vois saada jopa ihan hyvän numeron. Hän asettuu sohvalle, sulkee television ja laittaa kännykän äänettömälle. Nyt on hyvä keskittyä.
Kymmenen minuuttia istuttuaan opiskelija edennyt jo niin paljon, että tietää minne viikonloppuna menee ja mitä ruokaa tekee loppuviikosta. Ajatuksistaan hän havahtuu silloin tällöin lukemaan samaa lausetta, jota ei ensimmäiselläkään kerralla ymmärtänyt. Päättäväisenä opiskelija kunnostautuu hakemalla lukemisen iloksi namia ja aloittaa nyt ihan oikeasti lukemaan.
Muutamassa minuutissa namit on syöty ja lukija naputtelee iloisena puhelimeensa opiskelijakaverinsa numeroa; "jos vaikka yhdessä voitaisiin pohdiskella kappaletta." Puolen tunnin jälkeen on keskusteltu kaikesta taivaan ja maan välillä ja tentti kirja lojuu onnettomana sohvalla.
Puhelun jälkeen opiskelija on jo laskenut tavoitteitaan tentistä, kyllähän se kolmonenkin riittää. Motivaation rippeillään uupunut opiskelija hakee alleviivaustussin, ajatellen hiljaa mielessään, että lukemisesta jäisi edes jokin näkyvä todistus.
Tunnin samaa kappaletta tuijotettuaan, päähän ei ole jäänyt yhtään mitään, mutta ylpeys ei anna periksi. Opiskelija rykäisee raivolla kokonaista viisi sivua ja on niin ylpeä tekosistaan, että palkitsee itsensä katsomalla "vaikka jonkun kivan sitcomin", jota opiskelija ei normaalisti siedä laisinkaan. Puolen tunnin ohjelman jälkeen onkin jo oikeastaan niin myöhä, ettei enää kannata lukea. Tenttiin on sitä paitsi vielä neljä päivää, siihen ehtii kyllä lukemaan.
Kolmen päivän päästä opiskelija istuu jälleen sohvalla, tuijottaa samaa kappaletta, ajatellen sitä 178 sivun aluetta, jota ei sitten kuitenkaan aikaisemmin lukenut. Viimeisenä iltana odotukset arvosanasta ovat korkeintaan kakkosen luokkaa, jos nyt ylipäätään kuvittelee pääsevänsä läpi. Vaikka paniikki on hillitön, ainakin yksi opiskelija hiippailee koneelle ja kirjoittaa tärkeänä blogiinsa. Tentti kirja lojuu entistä onnetomanpana sohvalla ja tulee avatuksi seuraavan kerran illalla, kun oikeasti on niin myöhä, että pitäisi mennä nukkumaan.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
6 kommenttia:
kuulostaapa tutulta =)
Lohduttavaa tekstiä... Täällä yksi tuskastelija, aiheena fysiologia. Oon jo kyllä luovuttanut siinä mielessä, että meen huomiseen tenttiin lähinnä katsomaan, uusinta sit tammikuussa.
...voi KYLLÄ.
Ensi viikolla sekä hoitotyön perusteiden että farmakologian tentit ja olenko avannut kirjoja? No en tietenkään!
*huoh*
Voi tuo on niiiin tuttua! Tsemppiä sulle.... :)
Kiitos kommenteista ja voimia kaikille loppurutistukseen, kohta se palkitaan joululoman muodossa!
Tää on hauska. Just noin siinä käy. Noin mäkin kuvittelin kesän tullessa, että "sittenhän mulla on koko kesä aikaa lukea siihen rästitenttiin ja syksyn ekoissa uusinnoissa saan toooosi hyvän numeron". Pikkuhiljaa keittiön pöydälle asettamani tenttikirja alkoi kuulua sisustukseen ja päivää ennen koulun alkua voin vain todeta, että en sitten tullut avanneeksikaan tätä kirjaa, nytkään...
Lähetä kommentti