Vaivan palkka

Tämän päiväisillä labratunneilla käytiin läpi eilen urheasti väkertämäni nestehoidon tehtävä. Lähestulkoon kolmen tunnin ponnistelujen jälkeen, oli aivan varma, että vaivannäköni palkittaisiin tuskaisella tunteella, kun huomaisin miten väärin tehtävän olen mennyt tekemään. Edes ajatus siitä, että muutkin olivat tuskastelleet tehtävän parissa ei lieventänyt ahdistustani. Tunsin itseni totaaliseksi ääliöksi, kun en tiennyt kuinka monessa osassa Ringer-Acetat kannattaa tiputtaa, tai saako viisi prosenttiseen Glucagoniin lisätä NaCl konsentraattia. Edes armas Pharmaca Fennica ei etsijälle tarjonnut vastauksia.

Luokassa mua nauratti jo valmiiksi suunnitelmani Tuuve-mamman nestehoidosta, mutta sitä mukaan kun tehtävän käsittelyssä edettiin, sain huomata, että tehtäväni ei ollutkaan lainkaan niin väärin tehty kuin olin ajatellut. Tosin, ne konsentraatit, sekä KCl että NaCl, olivat väärin. Niin, ja opettaja totesi mulle hieman huvittuneena, että Intralipidiä ei kannata tiputtaa puoli yhteentoista asti illalla. Olisihan sitä itsekin olisi voinut ajatella, että potilaasta tuskin on kiva "syödä" niin myöhään illalla..

Koulun jälkeen jäimme pienessä ryhmässä harjoittelemaan infuusioautomaatin käyttöä lähestyvää taitokoetta varten. Puolentoista tunnin taistelun jälkeen olimme käyttäneet mm. kymmenkunta neulaa, kaksi leukua, ruiskuja ja yhden lääkemuutostarran. Onnistuimme kaikki saamaan koneen toimimaan, mutta ennen lähtöämme pyyhimme puolisen litraa "lääkettä" lattialta, jota siihen letkuttamisen tuloksena lentänyt. Luulisi kuitenkin, että harjoittelu näkyy sitten taitokokeessa, jos vaikka Onnetar soisi mulle sen aiheen.