Tissitiistai

Kauhulla odotettu Tissitiistai sarasti viattomana, kuten mikä tahansa päivä. Makasin sängyssä ja mietin, ehtisinkö vielä liittymään johonkin uskontoon, johon vedoten voisin jättää itseni paljastelun väliin. Ajatus houkutteli, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja nousin ylös. Tuntia myöhemmin kävelin bussipysäkille ja katselin ihmisiä, jotka tyhjä ilme kasvoillaan laahustivat töihin tai kuka minnekin. Vastentahtoisesti ajattelin odottavaa koitosta, joka mielessäni paisunut jo suhteettomiin mittoihin.


Mukana EKG:n otossa oli parikymmentä lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoita. Koko suuri joukko niin lääkäri- kuin sairaanhoitajaopiskelijoita jaettiin pienempiin ryhmiin. Kolme ryhmää keskittyi EKG:hen ja yksi keuhkojen ja sydämen auskultointiin ja verenpaineen mittaamiseen. Omaksi kohtalokseni koitui ensimmäisenä EKG. Ryhmässä jakauduimme vielä kolmen hengen ryhmiin, joissa pyrittiin sekoittamaan lääketieteen ja sairaanhoidon opiskelijoita. Omassa ryhmässäni oli luokkalaiseni ja minun lisäkseni lääkäriopiskelija.

Lääkäriopiskelija joutui ensimmäisenä yläosattomissa sängylle. Mietin mielessäni, että kyllä varmaan peitolla saisi itseään hieman peittää, mutta en kehdannut kysyä meitä ohjanneelta 5. lukukauden sh-opiskelijalta. Ennen omaa paljasteluani otin kaveriltani EKG:n, jonka vaikeimmaksi osuudeksi osoittautui lätkien oikeiden paikkojen löytyminen. Kylkiluiden laskemisessa vaadittiin varsin paljon voimaa, mikä aiheutti potilaalleni huomattavaa kipua. On yllättävän hankalaa laskea kylkiluita ja yrittää samalla olla mahdollisimman hellä. Löysin kuitenkin oikeat paikat tutorimme ohjauksella. Inhoittavin vaihe oli hiekkapaperilla ihon pyyhkiminen, koska itse satun santapaperia syvästi kammoksumaan.

Saatuani onnistuneesti EKG:n kaveriltani, otti lääkäriopiskelija minun EKG:ni. Tunsin itseni typeräksi maatessani sängyllä tissit paljaana, ajatelessani ensimmäisiä asioita, joita meille on opetettu; potilaasta paljastetaan niin vähän kuin mahdollista kerrallaan. Tässä tapauksessa mulla olisi siis pitänyt olla peitto päälläni, jota sitten siirrettäisiin aina juuri sen verran, että tarvittavat kohdat olivat näkyvissä. Tyydyin kohtalooni ja makasin paidattomana, kuten aikaisemmatkin ryhmäläiseni.

Seuraavaksi siirryimme verenpaineen mittaukseen, jonka uskoin hallitsevani. Syksyn harjoittelussa vietin lukemattomia hetkiä manuaalisen verenpainemittarin kanssa mitaten omia arvojani. Parinani oli hammaslääketieteen opiskelija, joka ei ennen ollut ottanut verenpainetta, joten mittasin ensin häneltä. Kuulin äänet hyvin ja olin luottavainen, että sain oikean tuloksen. Seuraavaksi opastin pariani, jolle stetarit ja elohopeamittari olivat täysin vieraita. Omat tunarointini olivat vielä vähintäänkin tuoreessa muistissa, joten toisen opastaminen oli helppoa. Pystyin rehellisesti sanomaan, että minäkään en kuullut yhtään mitään ensimmäisillä kerroillani. Verenpaineen mittaaminen on yllättävän vaativaa manuaalisesti.

Verenpaineen jälkeen siirryimme kuuntelemaan toistemme keuhkoja ja sydäntä. Sydämen kaikkien neljän läpän kuuntelu tuntui aluksi hankalalta, mutta kun tunnusteli samalla sykettä, äänet oli helppo kuulla. Parini oli myös kipeä, joten sain kuulla hieman erilaisia keuhkojen ääniä. Toisella puolella äänet kuulostivat selkeiltä ja normaaleilta, mutta toisella puolella kuului selvää ritinää.


Iltapäivällä kaiken tämän jälkeen, otimme tosiltamme vielä verikokeita. Itse annoin käteni rei'itettäväksi neljään kertaan, mutta musta ei kerta kaikkiaan saatu verta tulemaan. Itse sain pariltani yhden putken, jonka jälkeen potilasta alkoi pyörryttää niin paljon, että jalat oli nostettava ylös. Olin kuitenkin onnistunut saamaan yhden putken ja osasin vaihtaa uuden, joten en enää kokeillut uudelleen.

Kaiken kaikkiaan kiva päivä, vaikka paidattomana heiluminen ei ollutkaan tähän astisen koulutukseni koho kohtia..

EKG-kuva täältä.

Sydämen auskultaatio -kuva täällä.

Verenpaineen mittaus -kuva täällä.

Verikoekuva täältä.