Pitkästä aikaa koulussa tehtiin jotain kivaa. Koulumme valmistuva bioanalyytikko-luokka opetti meitä ottamaan sormenpäästä verinäytteen, josta sai mitata oman GGT:n (mittaa maksaentsyymejä) tai kolestrolin. Itse halusin tutkia kolestrolitasoni, joka onneksi osoittautui ihanteelliseksi.
Aamun luennoilla, meille annettiin myös purkit virtsanäytettä varten. Tartuin omaani, vaikka en ollut varma aikoisiko kukaan muu tutkia labratunneilla omaa virtsaansa. Suurin osa aikoikin ja vain pari ihmistä sai bioanalyytikoilta jonkun toisen näytteen tutkittavaksi. Tunneilla oli hauskaa ja oli vähintäänkin kaivattua vaihtelua saada opetusta joiltakin muilta, kuin työhönsä kyllästyneiltä opettajilta, jotka ovat jo kauan sitten vieraantuneet todellisuudesta. Jokainen meitä opettanut opiskelija oli huomattavasti parempi kuin jotkut vuosia opettaneet opettajamme.
Ensimmäistä kertaa huomasin myös, että bioanalyytikko on varmaan tosi mielenkiintoinen ammatti ja kiva työ.
Ensi viikolla pääsemme ottamaan toisiltamme EKG:n. Toimenpide edellyttää, että "potilas" on yläosattomissa, joten päivä nimettiin nopeasti Tissitiistaiksi, jona se luokallamme leikkisesti tunnetaan. Osa odottaa tutkimuksia tyynenä, osa, minut mukaan lukien, on jossain innostuksen ja hätäännyksen välimaastossa. Onhan se aika jännää heilua puolialastomana muutaman luokkalaisensa ja yhden tai kahden lääketieteen opiskelijan edessä. Aika näyttää, millaiseksi tiistain suuri koitos loppujen lopuksi osoittautuu.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
2 kommenttia:
Heippa! Mahtava tää sun blogis! Itse opiskelen lukion toisella tällä hetkellä ja mietin mitä sitä keksis lukion jälkeen. Googletin sairaanhoitajan ammattia ja päädyin tänne sun blogiis. Oon kiinnostunut sosiaali- ja terveysalasta ja mistäs sitä tietää vaikka eksyisin joskus sairaanhoitajaksi opiskelemaan. Joka tapauksessa tosi hyvä tää blogi ja rupean ihan vakituisesti lukemaan! ;)
Kiitos kiitos, kiva jos olet tykännyt:)
Mulla itselläni oli lukiossa vielä ihan selvät sävelet, mitä meinaan ammatikseni tehdä, eikä se liittynyt mitenkään sosiaali- ja terveysalaan. Sairaanhoitajan ammatti tuli oikeastaan mullekin vähän yllätyksenä, koska olin aina ajatellut, että musta ei olisi hoitajaksi.
Lähtöäni alalle en ole hetkeäkään katunut, ja oon tykännyt tosi paljon. On hienoa tietää, että voi tulevaisuudessa tehdä työtä, jossa voi auttaa ja saada aikaan paljon hyvää.
Onnea niin lukion loppusuoralle kuin ammatinvalintaankin!
Lähetä kommentti