Ihana JobStep

Vasta pääsin valittamasta, kuinka koulussamme on mahdotonta suorittaa harjoittelunsa lähellä kotikuntaansa ennen viimeistä lukuvuotta ja nyt jo saan perua puheeni, onneksi. Tänään nimittäin kaksituntisella oppitunnillamme JobStepistä, meille kerrottiin jo ensi syksyn harjoittelun olevan mahdollinen muualla suoritettava. Päätin heti kokeilla, millaisia paikkoja nyt keväällä olevaan sisätautijaksoon on tarjolla. En uskonut silmiäni, kun luin, että viereisen kunnan aluesairaalan sisätautien poliklinikalla on yhä tilaa. Kysyin opettajalta, onko minun mahdollista varata paikat itselleni ja niin kuulemma oli. Mun on siis hyvinkin mahdoillista päästä harjoitteluun lyhyen ajomatkan päästä kotoa.

En voi tajuta, miten viikko sitten tämä olisi ollut täysin mahdotonta, ja nyt asiassa ei enää nähdä ongelmaa. Jos vaan olisin tiennyt, olisin suunnannut kengänkärkeni heti tämän harjoittelupaikoista vastaavan tädin puheille, en tuutoropettajani, joka ei suoraan sanoen taida tietää mistään mitään.

Eilen raahautuessani junalla Turkuun, en olisi uskonut, että alle 24 tunnin päästä olisin näin täynnä intoa. Kaikki motivaatio on palannut ja opiskelu tuntuu taas kivalta. Aamuisia tunteja JobStepistä odotin skeptisin mielin, mutta toistaiseksi olen vain onnellinen, että moinen systeemi on olemassa. Mikään ei ole vielä varmaa, mutta mulla on edes mahdollisuus päästä kotiin, jo huhtikuun alussa.