Harjoittelu-jupinaa

Ennen lomalle lähtöämme meille ilmoitettiin kevään tulevat harjoittelupaikat. Siis ilmoitettiin, niitä ei arvottu, ei toivottu, eikä surullisen kuuluisaa JobSteppiä ole vielä edes mainittu. Itselläni kävi ihan hyvä tuuri, opettaja oli valinnut mulle paikan Turun kaupunginsairaalasta. Olin tyytyväinen paikkaani, varsinkin nähdessäni millaisia paikkoja jotkut muut luokkalaisemme olivat saaneet. Ensinnäkin, TYKS:in paikat piti mennä niille, joilla on aikaisempi tutkinto alalta. Luokkalaiseni, jolla on reilusti eniten kokemusta alalta ja aikaisempi tutkimus sai paikan kunnallissairaalasta. Vaikka hän itse oli tyytyväinen paikkaansa, ihmettelin mielessäni mitä varten ainakin viisi ihmistä, joilla ei ole aikaisempaa tutkintoa pääsi yliopistolliseen sairaalaan ja tutkinnon omaava kunnallissairaalaan.

Suurin kohu syntyi erään luokkalaisen saaneesta paikasta, joka kuuleman mukaan on juuri sellainen mummujen kääntely paikka, johon kukaan ei varmaan halua. Luonnollisesti tämä harmitti tyttöä, jolle paikka oli määrätty, eikä kukaan tietenkään halunnut vaihtaa.

Itsehän olin toivonut pääseväni Tampereelle, mutta olin kokolailla varma, että sellaista tuuria mulla ei tulisi käymään. Eikä käynytkään.

Keskiviikkoisilla tutor-opettajan tunneilla puhuttiin vastaavasti tulevan syksyn mielenterveyden harjoittelusta. Viittasin kysyäkseni onko mulla mitään toivoa päästä lähemmäs kotia harjoitteluun, esim. Tampereelle, johon opettaja vastasi yksiselitteisesti; "ei, ei tässä vaiheessa." Ai kun kiva. Jos kerran vain kaksi viimeistä harjoittelua voidaan suorittaa muuaalla kuin Turussa, vaikka ulkomailla, olisiko siitä voinut kertoa jo viime vuonna? Hakiessamme ensimmäiseen ja toiseen harjoitteluun, opettaja kehotti kokeilemaan. Olisi ollut ihan kiva kuulla jo silloin viime keväänä, että on turha edes haaveilla pääsevänsä harjoitteluun lähelle kotia.

Hyviä uutisia seurasivat mahdollisesti vieläkin paremmat uutiset; syksyllä kesäloma loppuisi jo elokuussa syyskuun sijaan, kun harjoittelumme alkaisi jo elokuun alussa. Olin jo ehtinyt suunnitella pitäväni elokuun lomaa. Olimme sopineet avomiehen kanssa, että hän ottaisi loman samaiselle kuulle ja äiti oli puhunut perheen yhteisestä lomamatkasta, juuri elokuussa. Ei se mitään, aina sitä mielummin kouluun menee kuin etelänlomalle.