Viime vuonna lähdin koululta ajatuksissani paitsi kaipaamani loma, myös päivä, jolloin palaisin. Koulun piti alkaa 12. päivä tammikuuta, mikä sopi mulle paremmin kuin hyvin. 6. tammikuuta sain kuitenkin soiton koulukaveriltani, joka soitti kysyäkseen, mitä aion tehdä torstain kanssa. "Millä menet Turkuun?" Hämmästyksissäni vastasin, että en millään, eihän meillä ole koulua. Ikävä kyllä, lukujärjestykseen oli ilmestynyt sitten viime katsomiseni puolentoista tunnin edestä kliinistä fysiologiaa. Eihän siinä mitään, olihan sitä jo lomailtu ja aihekin oli kiinnostava, mutta jotenkin 165 kilometrsin matka suuntaansa puolentoista tunnin takia ei houkutelllut. Kaverini oli lähestynyt opettajaa sähköpostilla ja kysynyt olivatko tunnit pakollisia. Opettaja ei tietenkään ollut vastannut, joten sovimme suuntaavamme Turkuun mun kyydilläni. Koululla huomasimme kolmanneksen luokkalaisistamme jääneen kotiin, eikä opettaja tuntunut edes noteeraavan odotettua pienempää osanottoa. Mikäs siinä, olihan se mukava ajella Turkuun kun bensakin on lähestulkoon ilmaista.
Seuraavan kerran koulua oli eilen, 14. päivä. Suurin osa päivästä oli jälleen "itsenäistä opiskelua" ja huomisestakin, siis tästä päivästä, kerrottiin sen verran, että osa tunneista olisi taas itsenäistä opiskelua, joten varsinaisia tunteja oli vain kaksi. Katsoimme kaverini kanssa toisiimme ja sanaakaan sanomatta tiesimme mitä tekisimme.
Neljä tuntia myöhemmin, istuin omalla sohvallani, mussutin Fazerin sinistä, omatunto puhtaana, vaikka kahden tunnin edestä lintsari olinkin.
Ai niin, kliinisen fysiologian opettaja vastasi kaksi päivää varsinaisten tuntien jälkeen, että ei, ei ne tunnit olleet pakollisia.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti