Opinnäytetyö on ammattikorkeakoulun huipentuma. Yliopistossa väsätään gradua, meillä opinnäytetyötä. OpinNäyteTyö lyhennetään usein ONT, meillä turkulaislogiikalla OPN. Viattomalta kuulostava sana saa jo ensimmäisen vuoden opiskelijan karvat pystyyn, asialla pelottelu aloitetaan nimittäin ensimmäisinä koulupäivinä. Pelottelu kulkee vuosiluokalta toiselle perinteenä, joka on puoliksi paniikin lietsomista, puoliksi tietämättömän varoittamista.
Helvetillinen työsarka alkaa joko aiheen valinnalla tai aiheen saamisella. Minä sain aiheeni. Aiheet olivat valmiiksi päätettyjä, jotka arvoimme/tappelimme keskenämme. Monissa kouluissa aiheen saa valita itse. Meidän aiheemme oli jaettu kahteen osaan; toinen osa käsitteli tavalla tai toisella kipua, toinen ravitsemusta. Aiheet jaettiin tammikuussa samana päivänä kuin kirran harjoittelu alkoi. Parini oli aloittamassa harjoitteluaan 300, minä 170 kilometrin päässä, joten ilmoitimme vain toiveen, että haluaisimme kuulua "kipu"-ryhmään. Jätimme siis koko OPN aiheemme ns. herran haltuun. Pääsimme kipu-ryhmään, vaikka aiheemme ei liity millään tavalla kipuun, vaan potilasohjaukseen. Ohjaamiseen sairaanhoitajien näkökulmasta, ei siis millään tavalla kipuun liittyen. Samapa tuo, aina helpompi löytää tutkimuksia.
Ensimmäinen konkreettinen tekeminen tapahtuu opinnäytetyön esseen muodosssa. Essee piti olla pituudeltaan n. viisi sivuinen ja siinä meidän piti esitellä teoriatietoa aiheestamme. Tätä kirjoittaessani joudun konsultoimaan esseestä OPN-pariani. Itse olin tuon tekemisen aikaan sellaisessa flunssassa, että en oikeastaan muista kyseisestä kahdesta viikosta juuri mitään. Hoitotieteellisten artikkeleiden lukeminen on suurimmaksi osaksi juuri niin nihkeää kuin miltä se kuulostaakin, erityisesti yli 38 asteen kuumeessa oksentaessa. Onneksi on pari, joka väsäsi tämän käytännöllisesti katsoen yksistään. (Jollen aiemmin ole sanonut, KIITOS!)
Seuraavaksi alkoi mahdolliseski koko touhun viheliäin vaihe: opinnäytetyön suunnitelma, tuttavallisemmin OPSU. Opsu kuulostaa helpommalta nakilta kuin uskoisi; viisi sivua (siis ehdottomasti viisi sivua, ei enempää, ei vähempää), jossa selostetaan, miksi me tutkimme aihetta, miten muut sitä ovat tutkineet, miksi sitä kannattaa edelleen tutkia. Teoreettisessa viitekehyksessä käsittelemme jo saatua tietoa ja asettamissamme tutkimusongelmissa pohdimme, mitä aiheesta pitäisi vielä selvittää. Kerromme, miten aiomme tutkimuksemme suorittaa, ketä siihen osallistuu ja mitä se maksaa (jonka siis maksamme itse). Pohdimme tutkimuksemme luotettavuutta ja eettisyyttä. Tämä kaikki siis lähteisiin perustuen, poikkeuksena tietenkin osa jossa kerromme miten tämä opinnäytetyö toteutetaan. Seminaareissa (tilaisuus, jossa kaikki lukevat toistensa opsut ja niistä keskustellaan) muut luokkalaiset saavat opettajan säestyksellä viilata jokaisen pilkun erikseen, jolloin viimeistään opsu tulee ensimmäisen kerran korjattavaksi.
Meidän opinnäytetyömme on kyselytutkimus, joten joudumme hakemaan tutkimuslupaa, jota haetaan aiheen tilaajalta. Valmis Opsu ja täytetty tutkimuslupahakemus oikeuttavat tutkimusluvan hakemiseen. Opsuun kuuluu toki liittää kyselylomake, jonka aiomme lähettää, lomake, jolla kerromme osastujille mihin he ovat osallistumassa ja muistutuskirje kyselyyn vastaamisesta, joka lähetetään tietyn ajan kuluttua kyselyn lähettämisestä.
Kuulostaa sinänsä suhteellisen inhimilliseltä hommalta. Käytännössä usko hiipuu jo siinä vaiheessa kun etsii aiheesta hyviä, luotettavia tutkimuksia ja toteaa, ettei valinnan varaa olekaan niin valtavasti. Seuraavaksi koittaa selvittää omaa toteutustaan, josta kenelläkään ei oikein vielä ole täyttä varmuutta niin, ettei tietämättömyys paistaisi ihan kauheasti läpi. Kettumaisinta on kuitenkin ehkä se, että lähes jokainen lause opsussa täytyy tulla jostakin lähteestä. Jo lähteiden löytäminen on haaste sinänsä ja tietenkin löydetty tieto täytyy lukea ja muokata uuteen muotoon, jollei halua käyttää suoria lainauksia, joista ei kyllä koko opsu voi koostua.
Itse aloitimme opsun väsäämisen keväällä ja toukokuussa uskoimme lähettäneemme valmiin opsun. "Valmis opsu" -niminen tiedosto on kuitenkin muuttanut muotoaan useita kertoja vielä viime viikoihin asti, kun samoja lauseita on viilattu ees taas opinnäytetyön ohjaajan kanssa. Pari viikkoa sitten täytimme tutkimuslupalapun ja lähetimme Valmiin Opsun. Perjantaina saimme onnistuneesta opsusta siitä luvatut opintopisteet, kuusi kokonaista kappaletta.
Ja tässä oli vasta opinnäytetyön suunnitelma. Varsinainen opinnäytetyö on vielä tyystin tekemättä. Tähän mennessä, kun jonkun olisi jo pitänyt edetä johonkin suuntaan, olemme seisseet tumput suorana, vieläkin kuin puulla päähän lyötynä siitä, että opsu vihdoin meni läpi. Emme osaa edetä suuntaan taikka toiseen. Lamaannuksen tilassa takaraivossa jyskyttää deadline, 22.11, jolloin koko OPN pitää olla valmis. Kyselyitäkään ei kaiketi ole vielä lähetetty (me emme lähetä niitä), joten pikkuriikkinen kiire saattaa tulla.
Lupaan raportoida opinnäytetyön edistymisestä, sillä oletuksella, että se joskus etenee, lisää myöhemmin. Sitten kun tiedän, mitä hittoa tässä seuraavaksi tekisi.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
3 kommenttia:
Huh mikä duuni teillä on ollut! Mä olin varma "valmis opsu"-kohdassa, että homma on tehty ja kaikki hyvin se tiimoilta. Kaikkea muuta ja jos kyselyitäkään ei ole vielä (ehkä) lähetetty! Kuka niistä sitten vastaa? Ja miksi just teiän pitää maksaa kulut? Eiks se kuuluis taholle x (tähän siis oikea mesta, en osaa ite määritellä sitä :D)? Ja miten paljon pisteitä sitten siitä ihan lopullisesti valmiista työstä tulee?
Nyt osaan olla onnellinen, ettei mun oppari (oma termi opinnäytetyölle) kuulu tuohon kategoriaan. Tiedän vaan, että se pitää tehdä erikoishieronnasta (valmistun siis koulutetuksi hierojaksi) ja aiheenkin olen jo valinnut :D
Mutta Tsemppiä teille molemmille tuohon urakkaan! Jään oottelemaan uusia kuulumisia siitä :)
Kovasti tsemppiä! Jos nyt opiskelemaan pääsen, niin joskus tuo ilokin on varmaan taas edessä. Aikaisemmin olen kuitenki tehnyt tuon gradun, joka myös myös yliopistomaailman puolella usein aiheuttaa hallitsematonta kiroilua. Onneksi suunitelma ei meillä aiheuttanut hirveästi säätöä, tärkeintä oli, että sellainen on. Hyvästä suunnitelmasta on kuitenkin tosi paljon iloa, koska kuten sanotaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Oma aiheeni oli sellainen, että siitä ei löytynyt suoraan juuri mitään aiempaa tutkimusta, joten eikun soveltamaan. Kävin läpi satoja artikkeleita, jotka saattaisivat olla hieman sinne päin. Suunitelmavaiheessa ei edelleenkään ollut mitään hajua, että mitä ollaan tekemässä, saati, että mitä tutkimuskysymyksiä voisi olla. Tästä ei pahemmin myöskään ollut hajua tiedonkeräysvaiheessa, joten kysymykset piti muotoilla siten, että saadaan irti mahdollisimman paljon jostain, mikä ehkä saattaisi osoittaa jotain mielenkiintoista. Aihe oli muutenkin niin moninäkökulmainen, että siitä olisi saanut helposti aikaan vaikka kymmenen gradua.
Siinä vaiheessa, kun mukana on ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat työn valmistumisen, ei auta kuin rukoilla. Oman työni valmistuminen venyi lopulta yli puolella vuodella minusta johtumattomista syistä. Sain kuitenkin viimein tiedot kasattua, ja sitten oli analyysin aika. Siinä vaiheessa, kun edessä on kasa valmista tutkimusmateriaalia, eikä ole edelleenkään hajuakaan, mitä ollaan tekemässä, alkaa usko helposti loppua. Saimme kuitenkin viimein ohjaajan kanssa säädettyä aikaan jotakin, josta voisi muodostua järkevä gradu.
Itse kirjoittaminen oli loppujen lopuksi muutaman päivän homma, ja ehdotetut korjauksetkin veivät aina sellaisen päivän korkeintaan. Sitten kun valmis gradu oli kätösissä oli kyllä hieman epätodellinen olo. Tämän kokeneena voin ainoastaan sanoa, että ei se oikeasti ole niin vaikeaa. Se on hyvin inhottavaa ja usein aiheuttaa vahvaa halua heittää koko tietokone ulos ikkunasta, mutta askel kerrallaan tekemällä syntyy kyllä valmis opinnäytetyö ennenmin tai myöhemmin. :)
Mutta en voi kyllä ymmärtää tuota teidän tilannettanne. Kun tehdään kyselyitä, yleensä pelkkien vastausten odottamiseen menee vähintään se kolmisen viikkoa, joten kiirettä pitää. Muuta en voi sanoa, kuin että hiokaa mahdollisimman paljon tekstiä valmiiksi nyt. Ja kovasti tsemppiä ja jaksamista, kyllä se siitä! :)
Meillä on vähän eri meininki. Aiheen saa valita itse tarjolla olevista aiheista tai sen voi keksiä itsekin. Teoriatietoa pitää kirjoista ja muista lähteistä etsiä ja kirjoittaa 20 sivun viitekehys, jossa on täydelliset lähdemerkinnät ja poihdinnat, johdannot sun muut. Sen jälkeen ryhdytään suunnittelemaan projektia. Siitäkin täytyy tehdä n. 20 sivun mittainen projektisuunnitelma, josta käy ilmi suunnilleen jokainen kynäkin jota työn tekemiseen AIOTAAN käyttää....... :s
Lähetä kommentti