Loppu lähenee

Olen asunut Turussa yhteensä neljässä paikassa. Kevään 2008 vietin soluasunnossa kävelymatkan päästä opinahjostani. Minulla oli jopa pyörä Turussa. Soluasuminen meni sen kevään, koska olin varmaan niin sumussa kaikesta uudesta, että olisin asunut vaikka sillan alla. Luovuin asunnosta keväällä, koska en tiennyt palaanko Turkuun enää; niihin aikoihin harkitsin vielä siirtymistä Tampereen ammattikorkeakouluun.

Kesällä soittelin valehtelematta kymmenille asunnonvälittäjille, ennen kuin löysin sellaisen asunnon, jota ei tarvitse mennä katsomaan. Vuokrasopimuksen allekirjoitus tapahtui nokialaisen kauppakeskuksen eteisessä ja syyskuussa ajelin keskusta-asuntoni pihaan jälleen uuden muuttokuorman kanssa. Sika säkissä -periaatteella vuokrattu asunto osoittautui sijainniltaan erinomaiseksi ja muutenkin mukavaksi viikko-asunnoksi. Tässä asunnossa vietin tiiviin syksyn ja väljemmän kevään. Ensimmäisen lukukauden, jolloin meillä oli vajaita viikkoja edes melkein yhtä paljon kuin nykyisin. Asunnosta luovuin huhtikuussa, koska sisätautien harjoittelun suoritin Pirkanmaalla. Seuraavan kerran palaisin Turkuun vasta lokakuun lopussa, joten en halunnut maksaa puolen vuoden vuokria tyhjillään seisovasta asunnosta.

Lyhyehköksi jääneen syksyn 2009 asustelin ankeimmassa paikassa missä koskaan olen asunut. Asunto oli opiskelijoiden soluasunoja, joka sijaitsi Turun ehkä huonomaineisimman kaupunginosan läheisyydessä. Olin asunut asunnossa ehkä kuukauden kun aloin katsella uutta asuntoa, yksiötä. Löysin asunnon ja irtisanoin vuokrasopimukseni vuoden alusta alkaen. Joululoma alkoi 4.12, joten ehdin asua asunnossa kaksi kuukautta.

Viimeisen ja se nykyisen asuntoni sain myös käymättä näytössä. Asuttuani Paskamäeksi ristimässäni paikassa sen kaksi kuukautta minulle oli oikeastaan ihan sama, minkä näköinen murju minua olisi vastassa, kunhan kaupunginosa oli mukava ja asunto kohtuuhintainen yksiö. Kriteerit täyttyivät helposti ja olin haljeta ihastuksesta kun näin asuntoni ensimmäisen kerran. 28 neliöinen yksiö sijaitsi meren vieressä satamassa, vieläpä seitsemännessä kerroksessa. Lähäs koko seinän käsittävästä ikkunasta oli mahtava näkymä Naantalin telakalle asti. Keittiö oli hieno ehkä vuonna -72, mutta kelpasi minulle, vessa puolestaan oli täysin remontoitu. Sisustin asuntoani sillä mielellä, että tästä en enää lähde ennen kuin Sen Viimeisen Kerran. Syksy ja loppuvuosi kuluikin rattoisasti Ikeassa milloin mitäkin hakemassa. Valmiiksi sisustamani asunto jäi odottamaan minua pariksi kuukaudeksi kun lama leikkasi joululoman tavallista pidemmäksi ja vuosi alkoi harjoittelulla Tampereella.
Kevät oli katkonainen ja täynnä tynkäviikkoja, mutta mukava asunto oli henkireikä kun opinnäytetyön suunnitelmaa tehtiin vuorokauden ajasta riippumatta.

Kesällä kieltämättä hieman ärsytti lohkaista palkasta 400 euroa tyhjän asunnon vuokraan, mutta ajatus siitä, että tänä syksynä ei tarvitse ajella peräkärryineen ympäri maakuntaa muuttamassa, lohdutti kummasti. Syksyllä oleskelu Turussa tapahtui jälleen harvakseltaan, mutta yötöiksi meni silloinkin monella viikolla opinnäytetyön kanssa.

Tänä keväänä olen kuluttanut Turun sänkyä vasta muutaman yön edestä ja tämän kuun alussa koitti päivä, jota olen odottanut: irtisanoin asuntoni viimeisen kerran Turussa. Oikeastaan se ei tuntunut edes niin hienolta kuin olisi luullut, jotenkin koko ajatus tuntuu utopistiselta. Parin viikon päästä kannan kamojani jälleen kerran, ainoana eroavaisuutena tietenkin, että nyt niitä ei tarvitse enää kantaa takaisin. Itseasiassa, olo on melkein haikea. Parin viikon päästä minun ikkunani edessä istuu joku muu ja katselee risteilyalusten lipumista Itämerelle.

Tässä vaiheessa en osaa edes kuvitella sitä päivää, kun oikeasti ajan pois Turusta Omaan Kotiini, minne vien kaiken Turkuun raijaamani tavaran. En enää muista aikaa, jolloin minulla oli vain yksi hammasharja, aikaa, jolloin ei tarvinnut miettiä mikä asia milloinkin on Turussa, mikä kotona. Aikaa, jolloin matkakassini oli vaatekomeron ylimmällä hyllyllä, lähes unohdettuna, eikä eteisessä odottamassa taas uutta pakkaa-pura-lähde-tule -rumbaa.