maanantai 14. maaliskuuta 2011

Turku-Tukholma-Turku

Olen väliaikais-asunut Turussa nyt pian kolme ja puoli vuotta. Asian oltua puhe-asteella samaisen ajan, edellisviikolla vihdoin toteutimme kaverini kanssa suunnitelmamme. Lähdimme risteilylle ex tempore. Minkäännäköinen ex tempore -toiminta ei yleensä kuulu toimintatapoihini, joten sitä, että lähdimme täysin suunnittelematta risteilylle, voidaan pitää jonkinlaisena hetkellisenä mielenterveyden järkkymisenä. Ihan kuin risteily olisi jonkun meriitin arvoinen suoritus, ottaen huomioon, että meillä oli ilmainen risteilykumponki, seuraava päivä vapaata ja pääsimme koulustakin jo ennen puolta päivää. Noh, viidellätoista eurolla sain edustavat kengät ja parilla eurolla Postafen-paketin yhteiseksi.

Matka alkoi luonnollisesti buffetilla, joka oli ehkä muistoissani kultaantunut sitten viime kerran. Edellinen risteilykokemukseni sijoittuu nimittäin toiselle laivayhtiölle abiristeilyn aikaan. Pienoinen pettymys ei kuitenkaan lannistanut miltei hellyyttävää päättäväisyyttämme pitää hauskaa ja olla stressaamatta. Ilta menikin tax-freessä, karkkia mutustellen, tuhlaamalla muutaman sentin pelikoneeseen ja hytissä jutellen. Vasta puolen yön jälkeen lähdimme baarin puolelle tarkoituksena juoda ehkä pari siideriä.

Yhden siiderin jälkeen päädyimme kuitenkin pitkällisen epäröinnin jälkeen muutamaan tequila-shottiin. Vaikka viimeisin kokemus tequilasta liittyy myös abi-risteilyn aikaan, ei muistikuva aineesta ollut läpikäynyt samaa kultausprosessia kuin buffet. Muistin kirkkaasti kuin eilisen sen vähemmän kirkkaan illan ja sen kuinka en muista oikeastaan mitään. Varmuudella muistan vain seuraavan päivän, jonka vietin kirjaimellisesti pää ämpärissä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä: vaikka ensimmäinen ei tunnu päässä välttämättä vielä vartin päästäkään, ei kannata hakea viiden-kuuden tequilan riviä, joita sitten hulauttaa kurkustaan alas samoin tein. Traumoistani huolimatta, rohkaisin mieleni ja sain huomata, että tequila on ihan kiva aine, jos muistaa, että tequila tuntuu kulkeutuvan päähän asti tavallista hitaammin.

Seuraavana päivänä ei eilisestä ollut tietoakaan ja vietimme vielä mukavan päivän vältellen aiheita koulu, opinnäytetyö ja vääjäämättä lähestyvän valmistumisen aiheuttama stressi.

Ei kommentteja: