1. kuukauden raportti

Perjantaina olivat ensimmäiset labratunnit. Ei siis tietenkään mun ryhmälläni, ei sentään. Meidän tunnit oli peruttu. Luokkammehan on siis jaettu kahtia labratunteja varten. Kun keskiviikkona kuulin raksien ilmestymisestä tuntiemme päälle, sain kyllä purra kieltäni ihan todenteolla, ettei sisäinen rekkamieheni antaisi ilmi vähemmän kaunista sanastoani. Varsinkin kun osaa ryhmästä ei voinut vähempää kiinnostaa, sillä "mehän päästään kaks tuntia aikasemmin."
Jäin kuitenkin koululle odottamaan kaveriani, jonka kyydillä pääsin Tampereelle. Kuulin siinä istuskellessani, mitä luokassa puhuttiin ja tehtiin. Voi että kuinka vaaleanpunaiset glitter possusukkani muuttuivat mustiksi silkasta kateudesta. Ei siellä sen jännittävämpää tehty, kuin käsiä pesty, mutta silti, silti se otti päähän kun toiset pääsivät tekemään edes jotain. Oman ryhmäni labratunnit alkavat sitten tiistaina, jolloin saammekin sitten oikein neljän tunnin tiukan paketin itse asiaa. Toivottavasti.

Pikaisella vilkauksella kalenteri kertoo, että koulua on nyt käyty tasan kuukausi. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että oon oppinut todella paljon. Varsinkin anatomia on ollut hirmu opettavaista. Anatomian lisäksi olemme saaneet enemmän tai vähemmän opetusta kasvatustieteistä, hoitotyön etiikasta, matematiikasta ja lääkelaskennasta, tietotekniikasta ja hoitotyön ergonimiasta. Olemme saaneet esseetä vaille valmiiksi ensimmäisen opintokokonaisuutemme tältä keväältä, terveyden edistämisen ja aloittaneet toisen, hoitotyön. Lisäksi lukujärjestystä ovat täyttäneet erinäiset luennot ammattijärjestöltä, Kelalta ja koulun kirjastolta. Tuutoritkin ovat meille viihdykettä järjestäneet.

Selailtuani ensimmäisiä lukujärjestyksiä tuntuu, että olisimme opiskelleet vasta viikon verran, sillä nyt vasta lukkari koostuu oppitunneista, ei yleispätevistä näin-käyt-amk:ta -luennoista. Innostus on kasvanut entisestään ja motivaatio on todella korkealla. Kuva alasta ja ammatista on selkiintynyt entisestään ja tulevaisuuden suunnitelmat kirkastuneet. Koulu ja luokkalaiset ovat tulleet tutuksi, toiset paremmin, toiset huonommin. Vaikka luokkahenki on loistava, täytyy myöntää, että joukosta alkaa erottua joitakin ihmisiä, jotka tuntuvat aika eri henkisiltä kuin itse, ja joille on vaikea kuvitella puhuvansa mitään päivän säätä syvällisempää. Kelakin on suvainnut maksaa ensimmäiset opintotuet, miellyttävänä yllätyksenä saimme myös tammikuun rahat takautuvasti. Olo onkin ollut kuin Kroisos Pennosella, eikä Hoitamisen taidosta pulittaminenkaan kirpaissut niin pahasti kuin olisi luullut.

Ensi viikko tietääkin kovaa pänttäämistä, keskiviikkona on nimitäin ensimäinen koe; anatomia. Kyseessä on suullinen koe, jossa jokainen selostaa opettajalle mm. kummalla puolella sydän on ja mitä hemoglobiini tekee. Pitäkää peukkuja pystyssä, että muistan, että paperilla olevan ihmisen oikea ja vasen ovat eri kuin omani.