Loma

Vietän hiihtolomani toiseksi viimeistä päivää. Turusta lähdöstä on niin kauan, että koko koulu on alkanut tuntua pelkältä kuvitelmalta. Oon viikossa tottunut tähän tavalliseen arkeen, jota vietin neljän kuukauden ajan niin tiiviisti, että on vaikea kuvitella viettäneensä koulussa kuukauden päivät.

Vuosi sitten en olisi ikimaailmassa uskonut asuvani nyt Turussa, soluasunnossa, opiskelemassa hoitoalaa. En olisi ikinä uskonut viihtyväni niin kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta, yksin, vieläpä niin hyvin, että ikävöisin sinne. En olisi koskaan uskonut voivani sanoa kaipaavani Turkua. Olin niin uppoutunut onnettomuuteeni vanhassa koulussani, etten muistanut, miten koulunkäynnistä voi nauttia.

Viikon olen siis viettänyt kaukana arjesta. Maanantaina tuntui kummalta olla kotona, tekemättä mitään. Opinnot olisi maistuneet hyvin. Tiistaina olin jo alistunut kohtalooni ja unohtanut elämäni Turussa. Keskiviikkona olin todellinen lomalainen, jota juhlistin äitini kanssa perinteiseen tapaan Ikeassa. Torstaina toivotin hyvää syntymäpäivää ystävälleni päivän myöhässä, koska elin 20. päivää. Perjantaina odotin koko päivän Selviytyjiä, koska luulin, että on lauantai. Tänään laitoin elämän risaiseksi ja join siiderin. Ties vaikka menisi vielä toinenkin.

Koko päivän olen ajatellut lähtöäni huomenna. Ja maanantaista koulupäivää. Tulevaa viikkoa, mikrobiologian tunteja, herätyskelloa, bussia numero 18 ja Hansalapsia, tuota kummallista ilmiötä, jota tulen vielä monta kertaa ihmettelemään. Ilmeisesti ammattikorkeakoulumaailma ei ole vielä kyllin kovin käsin minua kohdellut, sillä olen onnistunut taiteilemaan koulunpenkillä tähän asti onnesta soikeana, innostuneena ja motivoituneena. Lomaltakin ikävöin kouluun. Näen sieluni silmin itseni kahden-kolmen vuoden päästä lukemassa tätä säälinsekaisin tuntein, ihmettelemässä autuasta tietämättömyyttäni. Ignorence is bliss, kuten sanotaan.

Palaan siis maanantaina tiukkaan asiaan, todellisuuteen ja lupaan kirjoittaa mistä olen luvannutkin, siitä koulusta. Antakaa anteeksi hiljaisuuteni ja pysykää kuulolla. Kaikille perjantaina vapauteen kirmanneille levollista lomaa ja meille opinahjoihin palaaville voimia ja motivaatiota opintoihin. Non scolae sed vitae discimus!