Ennen lähtöä

Kun kesälomaa on jäljellä viikko, en tiedä mitä ajatella.
Ei ole kiva lähteä kotoa, jättää perhettä, kavereita, koiria ja kihlattua. Ei ole kiva muuttaa tilavasta kaksioista yksiön ahtauteen ja vaihtaa oma pesukone pesutupaan.
Ei ole kiva mennä nukkumaan yksin iltaisin, eikä ole kiva tehdä ruokaa vain itselleen.
Ei ole kiva paahtaa ilta nenä kirjassa kun telkkarista tulisi jotain tuiki tärkeää.
Ei ole kiva jännittää kokeita ja tuskailla lääkelaskujen kanssa.

Toisaalta on kiva muuttaa uuteen asuntoon, omaan rauhaan.
On kiva nähdä koulukavereita, joiden kanssa juoruta luentosalin viimeisessä rivissä.
On kiva mennä nukkumaan ja nukkua koko yö keskellä sänkyä taistelematta peitosta koirien tahi avokkien kanssa.
On kiva oppia taas ihan järkyttävästi lisää.


Syyskuussa kun aamu kahdeksalta astun koulun ovista sisään ja nään tutut kasvot, jätän todennäköisesti elämäni Tampereella taas hetkeksi ja ryhdyn vakavasti otettavaksi turkulaiseksi (onko niitä?). Viikot kuljen Turun TKL:n busseilla ja perjantaina hurautan Tampereen TKL:llä kotiin. Viikolla katson ihan rauhassa Huippumalli haussa, enkä taistele kaukosäätimestä kenenkään kanssa. Iltapäivisin mulla ei ole kiirettä koulusta kotiin, koska kotona ei ulospääsyä odota yksikään koira.
Viikonloppuisin keskustelen taas kiivaasti katsotaanko televisiosta Selviytyjiä vai käsipallon PM-kilpailuja. Lauantaina teen ruoan kahdelle ja syön sen olohuoneen sohvapöydällä katsellen Frendejä. Sunnuntaina lähden takaisin ja maanantai aamuna herään taas turkulaisena.