Kinuskikakkua

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni. Olin jo päättänyt hyvästeleväni kaikki talon asukkaat ennen lähtöäni ja puolta tuntia ennen varsinaisen työaikani päättymistä aloin kiertää taloa. Menin jokaisen sängyn vierelle, kiitin kesästä ja toivotin hyvää vointia ja jatkoa. Niiden, jotka puhuvat ja ymmärtävät puhetta, luokse pysähdyin vähän pidemmäksi aikaa ja juttelin muutaman lauseen. Kerroin niillekin, joiden silmistä näin, etteivät he edes tunnistaneet mua, että lähden nyt takaisin kouluun. Kiitin heitä kesästä ja toivotin hyvää jatkoa.

Parempi kuntoiset ihmettelevit miksi lähdin. Selitin, että menen takaisin kouluun. Jotkut kysyivät tulenko takaisin ja vastasin etten tiedä, mutta saattaa olla. Yhdessä huoneessa eräs mummo harmitteli lähtöäni ja kun toivotin hänelle hyvää jatkoa, hän vastasi hiljaa "samaa toivon sinulle." Meinasin kääntyä kannoillani ja luvata tulevani takaisin. Sain kuitenkin pideltyä ja vastasin vain "kiitos."

Mennessäni MRSA-potilaan huoneeseen, hänellä oli vieraita. Pyysin anteeksi häiriötä ja kerroin mummolle olevani lähdössä. Kerroin saman kuin muillekin, palaan takaisin kouluun. Potilas mietti hetken ja sanoi, että sepä sääli. Omainen sängyn viereltä jatkoi; harmi tosiaan, sen verran mitä itse olen seurannut, olet ollut oikein hyvä hoitaja." Samalla kun minä menin melkein sanattomaksi, vuoteessa makaavan mummon silmät täyttyivät kyynelistä. Sanoin, että olen kovasti tykännyt hoitaa Hiljaa*. "Hilja on sellainen mukava mummeli", lisäsin hymyillen. Hilja hymyili takaisin: "Tuletko enää tänne?" Vastasin jälleen, etten osannut sanoa. Puristin Hiljan kättä lujempaa ja nieleskelin kyyneleitäni. Vasta huoneesta lähtiessäni tajusin, ettei mulla ollut hanskoja.

Seuraavaksi hyvästelin hoitajat. Jo ensimmäisen kohdalla kyyneleet valuivat poskillani ja yritin kuitata ne sanomalla, että mä oon vähän tälläinen, mä poraan joka asiasta. Hoitaja halasi mua ja toivotti onnea opintoihin. "susta tulee hyvä hoitaja."
Hyvästelin muutkin hoitajat, yhtälailla kyyneleet silmissäni ja sanoin, että jätin yhteystietoni, mikäli tarvitsette sijaista. Minua halattiin vielä monta kertaa ja jotkut jopa itkivät. Eivät tietenkään siinä määrin mitä minä, mutta vähän ja sivistyneesti kumminkin. Ja taas häpesin minkä kyyneleiltäni kerkesin.

Yksi hoitajista kehotti pitämään huolen poikaystävästä ja koirista ja lupasin yrittää.
Eräs sairaanhoitaja taas huikkasi minun ollessa jo ovella, että "voimia opiskeluun, susta tulee vielä joskus hyvä kätilö." Hymyilin oven raosta ja vastasin; "toivotaan. Ottakaa kakkua, sitä on jääkaapissa."

*Nimi muutettu