Arvioitu

Tänään sain vertaispalautteeni. Paljon positiivisia kommentteja, jotka tunnistin omakseni, osan kohdalla en tiennyt mitä ajatella. Monessa lapussa luki, että olen iloinen ja pirteä, mikä oli varsin hämmentävää. Olenhan ihan tasaisen hyväntuulinen koulussa, enkä ketutustani huuda koko luokalle, mutta pirteänä en itseäni näe. Kai se on otettava kehuna kuitenkin. Useammassa lapussa luki "kehitettävää" alla, että voisin kertoa mielipiteeni rohkeammin, mikä puolestaan on ihan totta. Sanon kyllä, sitten ainakin kun riittävästi ottaa päähän. Yksi ainokainen ihminen oli kirjoittanut, että otan kritiikin liian herkästi itseeni, mikä on kyllä ihan taivaan totuus. Tai ehkä jonkin asiallisenkin kritiikin kestän kyllä vallan mainiosti, mutta jos joku olisi kirjoittautunut sellaiseen v*ttumaiseen sävyyn jotain puoli-asiatonta, olisin kyllä murehtinut asiaa vaikka maailman tappiin.
Huomenna siis jo valmiiksi kiristynyttä tunnelmaa ja ennestään matalahkoa ryhmähenkeä tulee todennäköisesti laskemaan vielä se loppu palaveri. Odotan pelonsekaisin tuntein.
Asiaan kuulumatonta: ilahdutin itseäni ja palkinnoksi onnistuneesta harjoittelusta törsäsin rahaa kahteen uuteen levyyn. Myllyn Prismasta kymmenellä eurolla mukaani tarttui Kotiteollisuuden Iankaikkinen, jonka kappaleista muutama oli minulle vielä tuntemattomia. Ensikuuntelemalla tuttua, turvallista, loistavaa Kotiteollisuutta.
Uutena tuttavuutena investoin Mokoman uusinpaan, pitkäsoittoon nimeltä Sydänjuuret. Levyn pyörittyä niin auton kuin tietokoneenkin levypesässä muutaman kiekkaa, olen vakuuttunut. Tämä on rakkautta ensikuulemalta.