Ensimmäisenä vuonna opiskelijatuutorit sanoivat meille, että ensimmäinen syksy on pahin. He olivat opiskelleet siinä vaiheessa vain vuoden, mutta uskoimme heitä. Syksy oli raskas, täynnä kirjallisia töitä, kokeita, ensimmäinen harjoittelukin oli. Seuraava kevätkin oli raskas, mutta osasimme odottaa pahempaa. Toinen syksy oli paljon pahempi kuin edellinen.
Nyt kun viimeinenkin syksy (toivottavasti) on takana, voin epäröimättä hetkeäkään sanoa, että jos raskaista lukukausista puhutaan, saa syksy 2010 kirkkaasti ykköspaikan. Tänä syksynä olivat kaikki HOER- jaksot eli HOitotyön ERikoistumisjaksit. Eli kun joissakin kouluissa suuntaudutaan, meillä käydään uudestaan perusjaksojen aiheet erikoistuvassa mielessä, syventäen. Puuttumatta tässä yhteydessä sen kummemmin touhun mielekkyyteen, voin sanoa, että raskasta se vaan oli sekin. Kirjallisia töitä, suullisia esityksiä, ryhmätöitä, opponointia, opintokäyntejä, pari labratuntia, yksi leikkauksen esittäminen...
Opinnäytetyön teosta pelottelu aloitetaan jo ensimmäisinä koulupäivinä, mitä aiemmin pidin lähinnä hätävarjelun liioitteluna. Nyt kun itse olen ehkä jo tekemisen paremmalla puolella, voin sanoa, että pelottelu oli kaukana mistään liioitteluista.
Joululomani alkoi siis 21. päivä. Viimeisen kokonaisen viikon päätti esityksemme perioperatiivisesta hoitotyöstä 17. päivä. Jollen ole aiemmin kertonut, tarkoituksena oli siis ryhmätyönä esittää opettajan määräämä leikkaus. Aiheemme oli gynekologinen skopia. Ryhmänä jaoimme itsellemme tehtävät, itse halusin olla anestesiahoitaja. Ryhmämme oli kaikista suurin ja leikkauksemme vaativin anestesian puolesta (yleisanestesia), joten ryhmässämme oli lisäkseni toinenkin anestesiahoitaja. Vaikka tehtävämme ei ollut esittää lääkäreitä, leikkaksessamme vieraili myös anestesialääkäri intuboimassa potilaan. Esitys kesti noin tunnin, jonka jälkeen saimme palautetta opponenteilta, opettajalta ja muilta oppilailta. Esityksen jälkeen jotkut lähtivät lomalle ja jättivät tehohoidon kokeen suosiolla tammikuun uusintaan. Koska itse ajattelin viettää tammi- ja helmiluun ihan muualla kuin Turussa, menin kiltisti kokeeseen vaikka perin esityksen jälkeen olisikin ollut kiva toivottaa koulurakennukselle hyvät joulut.
Ennen joulua oli vielä nimittäin tehohoidon koe. Koe oli mielestäni vaikea, mutta uskoisin kuitenkin päässeeni siitä ihan kunnialla läpi. Lääkelaskut tosin menivät väärin, joten ne joudun uusimaan.
Opinnäytetyömme palautimme 15. päivä, mutta siitä ei ole vielä kuulunut mitään.
Ensimmäisen joululomapäiväni aloitin nukkumalla puoli neljään iltapäivällä. Seuraavaksi pyörittelin peukaloitani ja mietin, mitä pitäisi tehdä. Tieto siitä, ettei seuraavaan kolmeen viikkoon tarvitse tehdä mitään, ainakaan kouluhommia, ei tunnu menevän perille. Nyt kun vuosikin vetelee viimeisiään, ehkä se tässä pikkuhiljaa alkaa valkenemaan, että viimeinen syksy on ihan oikeasti ohi.
Ps. Muistakaa Tunnista Pilleri! -kisa!
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
3 kommenttia:
Hui, noin kun kerroit noi jutut, niin kuulostaa pelottavan raskaalle koko opiskeluaika, mutta onneksi (toivottavasti) on myös paljon muutakin kuin raatamista ja lukemista.
Blogiasi on ollut ihanaa lukea, ja se motivoi minuakin aikoinani hakemaan sh:ksi. :) Tsemppiä loppusuoralle!
(Ja hei, ihan aiheeseen liittymätön kysymys: Mistä blogin asetuksista sait muokattua otsikon ja kuvan noin ihanan simppeliksi ja "kehysten" sisään? nim. kaikki mahdolliset uloasumuokkaukset koluttu..)
Loistava blogi! :) Eksyin tänne viikko sitten sairaanhoitajaksi opiskelevan entisen luokkatoverini kautta, joka antoi minulle linkin tänne vinkkinä tuleviin pääsykokeisiin :) Karvat nousi vain selässä pystyyn kun kysymyksen, missä oli kysytty tradenomitaustastasi, itsellänikin kun mokomaa turhaketta tuli pari vuotta käytyä.
Kuten Emmikin tuossa aikaisemmin kirjoitti, niin itsellenikin tuli välillä semmoinen olo "oh-shit... oon niiin kusessa, niiin kusessa" jo pelkästään tuota työmäärästä mikä teillä on tehty, että nostan ehdottomasti hattua sinulle! :D
Katselin myös tunnista pilleri arvuutteluita, pakko kyllä myöntää että en niitä tunnistanut. Lääketukussa tosin harvemmin pääsee kurkkaamaan pakkausten sisälle ja yleisempien lääkkeiden nimien tarkotuksenkin kertoo minulle vain google :)
Mutta tsemppiä valmistumiseen :)
Lähetä kommentti