Lääkkeiden jakoa

viime viikolla ohjaajani ei ollut töissä, joten pääsin roikkumaan nuoren sairaanhoitajan kannoilla. Hänen kanssaan oli mukava tehdä töitä ja sain jopa ohjausta, jota en yleensä saa muilta kuin varsinaisilta ohjaajiltani. Sairaanhoitaja opetti mm. vaihtamaan kipulaastarin ja selitti paljon hemofiliapotilaan hoidosta.
Aamupäivällä pääsin kokeilemaan myös lääkkeiden jakoa.

Systeemi vaikutti aluksi vaikealta ja kun sairaanhoitaja jätti mut yksin, teki mieli parahtaa, että älä jätä. Kokosin kuitenkin jotenkuten itseni ja aloin hommiin. Lääkkeiden jako oli aikalailla juurikin sellaista kuin olin ajatellut; tarkkaa puuhaa, joka vaatii keskittymistä. Hankalaa oli lähinnä se, että suurin osa lääkkeistä ovat täysin tuntemattomia, enkä muista kuin pienen osan niistä pillereistä, mitä kullekin potilaalle joka päivä kannan.

Lääkekaappikin oli uusi kokemus, vaikka olen sellaisen nähnyt, mutta aluksi oli hankala hahmottaa missä mikin troppipurkki on. Huumelääkkeitä en jakanut, koska niitä ei kukaan juuri sinä päivänä tarvinnut. Tänään vaihdoin jälleen erään mamman kipulaastarin ja täytin huumelääkekortin. Tulipahan taas todettua, että olisihan hyvä jos jonkinlaiset kynnennysät olisi, saisi sen laastarinkin ulos paketistaan.

Huomenna ohjaava opettajani piipahtaa osastolla, on nimittäin väliarvioinnin aika. Sääli sinänsä, että eniten mua ohjannut ohjaajani ei ole paikalla, vaan tapaamiseen tulee toinen ohjaaja, jonka kanssa olen tehnyt noin tunnin verran töitä yhdessä. En oikein tiedä mitä odottaa, toisaalta tuntuu, että kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta toisaalta en uskalla toivoakaan mitään hirmu hyvää palautetta. Kuitenkin ohjaajani ilahdutti mua tänä aamuna sellaisilla uutisilla, että hän oli saanut musta viime viikolla hyvää palautetta muilta työntekijöiltä. Noh, en tiedä, saas nähdä.