maanantai 20. lokakuuta 2008

Pääsykokeet, osa 1

Kommenttilaatikkooni tupsahtaneen kysymyksen innoittamana, päätin kirjailla ihan kokonaisen tekstin kokemuksestani hoitotyön pääsykokeista. Itsehän olen siis hakenut ensimmäisen kerran sairaanhoitajaksi keväällä 2007 ja toisen kerran kätilöksi syksyllä 2007. Kätilöksi en päässyt, mutta ura urkeni kaukana Varsinais-Suomessa tulevana sairaanhoitajana. Pääsykokeet ovat mallia Tampere.
Seuraavassa siis Piihosen vinkit hoitotyöhön havitteleville, samalla kun kaivelen muistini arkistoista, kuinka se oikeastaan tapahtuikaan.

Pääsykokeet alkoivat jo aamusta ja ensimmäisenä valtava toiveikkaiden lauma ohjattiin luentosaliin. Siellä meille kerrottiin, että seuraavat tunnit ovat varattu kirjallisille kokeille. Luvassa oli ainakin luetunymmärtäminen, matematiikan koe, loogisen ajattelun testi ja jonkinmoinen kirjallinen psykologinen testi.

Matematiikan kokeessa kysyttiin hyvin peruslaskuja, yksikönmuutoksia, jako- ja kertolaskuja, kaikki lääketeemalla. Jollen vallan väärin muista, loogista päättelyä vaativat lukujonot olivat erikseen. Kokeessa ei saanut käyttää laskinta ja sen tekoon annettiin tietty aika, muistaakseni puolituntia.

Vinkki: Tee laskut kiireellä! Ne ovat helppoja, joten älä jää tuhlaamaan aikaa turhalla varmistelulla, silloin et ehdi tekemään edes puolia laskuista ja menetät paljon pisteitä!!

Luetunymmärtämisessä eteemme annettiin kaksipuolinen paperi luettavaksi. Saimme noin 20 minuuttia aikaa lukea tekstin ja tehdä paperiin alleviivauksia. Emme saaneet tehdä muistiinpanoja toiselle paperille. Tekstit kerättiin meiltä pois ja välillä saimme tehdä toisia tehtäviä. Vajaan tunnin päästä saimme tyhjän paperin, johon meidän tuli tehdä referaatti lukemastamme tekstistä.

Vinkki: Tee alleviivauksia ja yritä muistaa tekstin pääasiat. Muistele syy-seuraus -suhteita, tekstin ongelmia ja mahdollisia ratkaisuja niihin. Kirjoita asiat mieluummin kappaleihin, älä ranskalaisiin viivoihin. Tässäkin on kiire, joten älä tuhlaa aikaasi lausemuotojen miettimiseen.

Kirjallisen psykologisen testin tarkoitus on mulle edelleen täysin hämärän peitossa. Testi oli moni sivuinen ja siinä meidän tuli valita olisimmeko mieluummin esim. kokki vai artenomi. Jos et tiennyt mikä artenomi on, arvaa. Näitä kysymyksiä oli varmaankin viisikymmentä. Samoin testissä kysyttiin myös kummallisia, kompamaisia, psykologisia kysymyksiä, kuten - on kissalle sama kuin luu koiralle. Viivan kohdalle piti valita yksi neljästä vaihtoehdosta, joita olivat esim. a) vesi b) maito c) kala d) hattara.

Vinkki: Älä turhaan vaivaa päätäsi miettimällä, mitä tähän kannattaa vastata. Mä en ainakaan tiedä.

Jatkan huomenna kertomalla suullisista kokeista, muuten tulee niin maratoniteksti, ettei kukaan jaksa loppuun asti lukea. Sillä välin, sana on vapaa kommenttilaatikoissani! Kertokaahan hakijat pääsykoetunnelmistanne.

4 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Kiitos paljon jo näistäkin tiedoista! Kovasti vaikuttavat samanlaisilta kuin aikoinaan liiketalouden valintakokeessa. Pääsykoekutsussa mainittiin, että jos läpäisee kirjallisen osion niin sitten koe jatkuu psykologin haastattelulla. Tällaisesta käytännöstä en ole ennen kuullutkaan, että ensin pitäisi läpäistä kirjallinen osio, mutta onhan se toisaalta ihan ymmärrettävää...

Heli kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Heli kirjoitti...

Onpa teillä ollu paljo kaikkia tehtäviä! Meidän piti vaan kirjottaa itestämme semmonen portfolio (miks haluaa just sitä alaa opiskelemaan jne) ja sen perusteella haastateltiin. Toisissa pääsykokeissa oli haastattelun lisäksi ryhmätilanne, mutta kirjallisiin tehtäviin en törmänny. Aika jännä, että voi olla noinkin erilaisia... Saapa nähdä, että millo tulee joku säädös, että pääsykokeitten pitää olla yhdenmukaisia joka paikassa :D

(Sähläsin ja vahingossa poistin äsken tän.. )

Anonyymi kirjoitti...

Muutama vuosi sitten Stadiassa Helsingissä (nykyisin Metropolia) oli kirjallisuuskoe. Kirja oli joku 300 sivuinen etiikka hoitotyössä tms. Valintakokeessa oli kyseisen kirjan perusteella 130 väittämää joihin vastattiin "kyllä", "ei" tai "en tiedä". Kysymykset olivat tyyliin "saanko kertoa naapurille potilaiden asioista?" tai "onko suomen sairaanhoitajaliitolla omat eettiset ohjeet?" (löytyivät liitteenä kirjasta). Sisäänpääsy oli vähän helpompaa kuin teillä näköjään :D