HGT

Tämänpäiväisessä aamuvuorossa pääsin vihdoin itse ottamaan verensokereita. Tiedän, ei kovin kummoinen toimenpide, mutta enpä ole ennen tehnyt. Vaikka homman on nähnyt ties kuinka monta kertaa, kun neula on omissa käsissä, pitää vetää henkeä ja ihan oikeasti keskittyä. Onneksi reikien lukumäärä täsmää potilaiden lukumäärään, eikä kukaan jäänyt vuotamaan kuiviin.

Eilen puhuin ohjaajani kanssa alustavasti, että ottaisin myös manuaalisesti verenpaineen eräältä potilaalta. Ottaen huomioon viimeisimmän kokemukseni verenpaineen manuaalisesta mittaamisesta, on tuskin yllättävää, että eilen illalla pienessä paniikissa kertasin hoitamisen taitoa verenpaineen kohdalta. Tänään mietin jo aamulla, miten sanon ohjaajalle, ettei sitten jätä mua yksin potilaan ja sen pirun elohopeamittarin kanssa. Onnekseni asia unohtui yhtä nopeasti kuin se eilen ohjaajani mieleen tulikin. Verenpaine jäi iltavuorolaisten mitattavaksi. Automaatilla.

Huomenna paneudun koululta saamani tehtävän pariin. Teen jälleen elämisen malliin perustuvan vertailun kahdesta osastomme potilaasta. Ihanaa. Onneksi olen kuitenkin ahkeroinut..öö..nollan sivun verran.