Eilen tullessani aamuvuoroon ja tavatessani ohjaajani, puhuimme myös tästä päivästä. kuin sivulauseessa ohjaajani mainitsi opettajan tulosta. Kesti hetken ennen kuin tajusin, mistä on kyse. En tiedä näkyikö se ilmeestäni, mutta yritin edes vaikuttaa siltä, että tieto ei olisi mikään uutinen. Huomenna, siis tänään, olisi väliarviointi.
Vietin varsin leppoisan ensimmäisen työvuoron toisen ohjaajani kanssa. Päivän aikana uutta oli ainakin se, kun sain laittaa eräälle potilaalle ruoan tippumaan PEG-letkun kautta. Toimenpide osoittautui odotettua vaikeammaksi, kun letkun suuosaa ei saatukaan liitettyä suoleen menevään letkuun. Huuhdottuani letkun ja loppujen lopuksi myös vaihdettuani sen, en edelleen saanut letkuja yhdistettyä. Ohjaajani kokeili myös, mutta ei onnistunut. Päätimme teipata letkun kiinni ja toivoa parasta. Huomenna saanemme kuulla, toimiko viritys.
Kahdelta iltapäivällä opettajamme saapui juuri sopivasti raportin päätteeksi. En siihen mennessä ollut jännittänyt arviointia, mutta kun näin opettajan, mahani heitti voltin. Väliarvioinnissa olivat mukana minun ja ohjaajani lisäksi toinen sairaanhoitajaopiskelija ja hänen ohjaajansa. Tunnin session aloitti toisen opiskelijan arviointi, jota seurasi omani. Sanoin, että mun mielestäni harjoittelu on mennyt hyvin, olen saanut paljon rutiinia perushoitoon, oppinut paljon lääkehoitoa ja alkanut nähdä potilaan kokonaisuutena. Ohjaajalleni oli toinen ohjaaja tehnyt lapun, jossa oli hänen mielipiteensä tähän astisesta harjoittelusta.
Arvioinnissa luki seuraavaa:
-Kykenee nyt jo itsenäiseen työskentelyyn.
-Muistihäiriöisen potilaan kohtaaminen rauhallista, sydämellistä ja aitoa.
-Aktiivinen ja aidosti kiinnostunut.
-Hakee itse tietoa.
-Kirjaamisessa huomioi oleelliset asiat hoidon jatkuvuuden kannalta.
-Ymmärtää perushoidon merkityksen.
-Kyselee ja kyseenalaistaa.
Ohjaajani lisäsi tähän listaan, että olen ottanut verenpaineita, verensokereita ja että olen laskenut painoindeksin. Loppuun hän huomautti mulle aseptiikasta. Tänään hän sattui nimitäin parahiksi paikalle kun pyyhin hikeä otsaltani 25 asteisessa vessassa "likaisilla" hanskoilla.
Tästä huolimatta on vaikea olla tyytymätön. Odotin jonkin verran positiivista palautetta, mutta en ihan tälläistä. Erityisesti kohta potilaan kohtaamisesta lämmitti. Tästä on vähintäänkin hyvä jatkaa.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
4 kommenttia:
Hyvä, hyvä! Juuri tuollaisia empaattisia ja potilaan myös ihmisenä huomioivia hoitajia tarvitaan. Ammattitaidon voi aina oppia, mutta tuon muun täytyy olla kyllä myötäsyntyistä - sanoo äippä syvällä kokemuksen rintaäänellä.
Loistavaa! Onnittelen hyvästä arvioinnista! Eniten nostan hattua tuolle empaattisuudelle, juuri sinunlaisia tarvitaan! Mua jänskättää ihan mielettömästi tuleva harjoitusjakso joka alkaa jo kuukauden kuluttua B-) Mäkin haluaisin olla hyvä hoitaja ja ottaa potilaat ihmisinä vastaan. Jatketaan samaan tahtiin. T. 40plus
Löysin blogisi jokin aika sitten kun hain lisää tietoa sairaanhoitajan koulutuksesta. Todella mielenkiintoinen blogi sinulla ja antaa niin realistisen kuvan opinnoista. Kaikkia tekstejäsi en ole vielä ehtinyt lukea ja voi olla, että olet tästä jo aiemmin kirjoittanut, mutta kysyisin, millaiset pääsykokeet sinulla olivat? Olen itse 2005 valmistunut liiketalouden tradenomi ja alanvaihto on nyt kyseessä ja olen menossa marraskuussa Turun hoitotyön koulutusohjelman pääsykokeisiin, hain sairaanhoitajaksi. Olisi mukava kuulla minkälaisia testejä kokeissa oli ja mikä oli matematiikan sekä kielten osuus kokeessa. Ja jos sinulla on antaa jotain muita vinkkejä kokeeseen valmistautumisessa, niin mielelläni niitä ottaisin. Hieman jänskättää miten suhtautuvat alanvaihtajaan, mutta itselläni on kyllä todella kova kiinnostus ja motivaatio tähän alaan. :) Kiitos jo etukäteen!
Kiitos äipälle ja 40plussalle kommenteista! Jälkimmäiselle tsemppiä tulevaan harjoitteluun, alku on aina hankalaa, mutta jotenkin se kuitenkin suttaantuu. Hyväksi hoitajaksi voi opetella ja se on onneksi sellaista, missä tuskin kukaan on koskaan valmis.
Petralle:
Pääsykokeissa kävin Tampereella, joten Turun kokeista en osaa valitettavasti kertoa. Tiedän vain, että kokeessa on ollut myös jonkinlainen ruotsin osuus, jota Tampereella ei ollut.
Taidanpa kirjailla tästä ihan kunnon tekstin, jos siitä olisi muillekin iloa. Vinkkinä sanon, että suunnittele lähes sanatarkasti miksi haluat alalle ja mitkä ovat mahdollisia heikkouksiasi sairaanhoitajana. Psykologit odottaa usein sellaisia suoria vastauksia, eikä psykologin haastattelu ei ole rupattelutuokio, niin kuin mä vähän ajattelin. Ne on aika jäykkiä ne psykologit, ainakin Tampereella.
Paljon onnea kokeeseen, oot vaan reipas ja teet selväksi, että sä tosiaan haluat alalle, niin eiköhän se siitä. Käyhän kertomassa kuinka kokeissa kävi!
Lähetä kommentti