Aikuinen nainen ja Levoton Tuhkimo

Eilisiltana juhlistin koulukaverini synttäreitä ensin syömisen ja juomisen muodossa ja myöhemmin illalla, uskokaa tai älkää, laulamalla karaokea.

Saatuamme vatsat täyteen suunnistimme karaokebaariin, vaikka olinkin vakuuttunut, etten varmasti laula yhtään mitään. Illan edestessä istuin kuitenkin vain parin kappaleen ajan ja muuten lauloin muiden mukana mm. klassikkokappaleissa Ajetaan me tandemilla ja Syksyn sävel, ja hieman epätavallisemmassa karaokekipaleessa kuten Maj Karman Ukkonen. Tiistai-iltana baariin lisäksemme (ja onneksemme) oli eksynyt alle kymmenen muuta.
Olin jo päivällä päättänyt, että jos kappalelistalta löytyy mikä tahansa Kotiteollisuuden kappale, haluan laulaa sen. Etsin kansion läpi pettyneenä, sillä se ei tarjonnut ainuttakaan vaihtoehtoa. Vasta yhden jälkeen yöllä tajusimme baarissa olevan useamman kappaleita sisältävän kansion ja vaihdoimme kappalevaihtoehtomme toisiin. J:n kohdalla kansiossa löytyi kuin löytyikin kappale minulle. Kukaan kavereistani ei pidä Kotiteollisuudesta eikä ainakaan tunne sen kappaleita, joten kukaan ei halunnut kanssani laulamaan. Kahden siiderin ja yhden lonkeron voimalla, hetkellisestä mielijohteesta laitoin nimeni listaan ja ilmoittauduin laulamaan kappaleen.

Tajuttuani mitä tein olin pyörtyä jännityksestä. Kun nimeni kutsuttiin kävelin kuin unessa hakemaan mikrofonin ja ajattelin ilmoittaa, etten laulakaan. Menin kuitenkin "lavalle" seisomaan jännityksestä kuurosokeana. Korvieni humina loppui vasta kun kuulin tutun musiikin. Edessä istuneet hevimiehet, jotka olivat hetkeä aiemmin laulaneet maailmanloppua ennakoivaa hevikappaletta katsoivat kummissaan, kun 160 senttinen tyttö mekossaan lauloikin Kotiteollisuutta. Jännitys katosi ja annoin mennä. Otin armo harppauksen eteenpäin ja lauloin, minkä osasin. Kamalaltahan se kuulosti, mutta hauskaa oli.

Kiitoksena kaikille illasta, tässä se alkuperäinen versio. Jos sanon, Kotiteollisuus.