Kaunis Turku

Tänään, ainakin illalla, on ollut ihan kamala syysmyrsky, ja kun illalla yhdeksän aikaan lähdin hakemaan syötävää, tossuni olivat läpimärät jo sadan metrin jälkeen ja ihana Marimekon sateenvarjoni lepatti iloisesti väärinpäin. Siitä huolimatta, kymmenen tuhannen lukijan kunniaksi, kävelin urhoollisesti kamerakännykkä kädessäni napsimaan kuvia Turun upeista jouluvalaistuksista. Leikitään, että kuvat ovat tosi hyviä, eivätkä ollenkaan heilahtaneita. "Epäonnistuneen" sijasta suosisin termiä "taiteellinen."

Turun yliopistonkatua koristavat kolme tai neljä telttamaista valotornia ja viereiset talot ovat koristeltu niin ikään valoilla. Stockmannin seinä on satojen tuikkujen peitossa ja baarien ja liikkeiden ikkunoita koristavat valot. Hansan katoksesta roikkuvat vihreät jouluvalot. Kadun varrella olevien puskien ympärille on kiedottu valoja ja kaikenkaikkiaan kotimatkaani valaisevat tuhannet pienet valot.

Seisoin sateessa, jalat nilkkoihin asti märkinä, katse kohti taivasta ja tuijotin lumoavia valoja yläpuolellani. Yritin sulkea pois ohikulkijoiden ihmettelevät katseet, jäätävän tuulen ja piiskaavan sateen. En antanut sinertävien sormieni haitata kun yritin räpsiä onnistunutta kuvaa näystäni.


Hetken siinä seistyäni ja ihmeteltyäni, nälkä ja litimärät jalkani vaativat minua jatkamaan matkaa. Räpsin nopeasti neljä kuvaa ja käännyin kohti lähikebabia. Kävellessäni ajattelin paitsi tunnottomia varpaitani, myös sitä, että en vielä tähän mennessä ole nähnyt Turkua mitenkään erityisen kauniina. Hetken murto-osan, siinä läpimärkänä seistessäni, tunsin jonkinlaista ylpeyttä Turusta.