Viikonloppu hujahtaa ohi huomaamatta, kuten jok'ikinen viikko.
Perjantai menee junassa, ruokakaupassa ja olohuoneen sohvalla. Illalla avokki hakee kepakosta ruokaa koska kumpikaan ei sitten jaksanutkaan laittaa sitä ruokaa. Piihonen taistelee pysyäkseen hereillä katsoakseen ihanaisen Tartu mikkiin:in, mutta nukahtaa jo puolessa välissä. Avokki raahaa Piihosen hammaspesulle ja sänkyyn yhdentoista aikaan.
Lauantaina Piihonen herää yksin, koska avokki on yleensä lauantaisin töissä. Koko päivä menee odotteluun ja päivän kohokohta on päästä illalla Prismaan. Yhdeksän aikaan illalla Piihonen ruskistaa jauhelihaa ja puoli tuntia myöhemmin pariskunta parkkeeraa sohvalle BB:n ja spagetti Bolognesen ääreen.
Joka sunnuntaisen tradition mukaan Piihonen raahaa koko kymmen-jalkaisen laumansa parin kilometrin päähän Äiti- ja Isä-Piihoselle syömään. Loppupäivä istutaan sohvannurkassa ja katsellaan viiden koiran tohloilua. Illan päättää, noloa kyllä, Nelosen 18.30 alkava ohjelma, jonka nimeäminen ylittäisi Piihosen häpeäkynnyksen reilusti. Kahdeksan aikaan nelihenkinen ryhmä suuntaa jalkansa ja tassunsa kohti kotia. Tuntia myöhemmin lähtee juna Turkuun, johon avokki saattaa onnettoman Piihosen. Joka ikinen sunnuntai avokin sydän murtuu hieman enemmän kun Piihonen parahtaa anovasti; Anna mun jäädä kotiin!
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
2 kommenttia:
Meillä on ihan samanlainen tilanne, parisuhteemme on lähimallia perjantaista sunnuntaihin. Ja kyllä minäkin ruikutan, joka ikinen kerta, että tämä ei ole reilua.
Niih, kaippa tämä joillekin sopii, mutta mulle ei oikeestaan. Aina se riipasee kun sunnuntaina pitää lähteä. Saisin jo sen siirron..
Lähetä kommentti