Sekavissa tunnelmissa

Viides lukukausi on mennyt niin nopeasti, että päätä huimaa. En ehtinyt olla Turussa kuin pari kuukautta ja aika meni ihan älyttömän nopeasti. Kevääseen on mahtunut kaksi harjoittelua ja opinnäytetyön suunnitelmaa, sekä pikku lisänä ties mitä kursseja. Lähinnä niitä turhimmilta tuntuvia.

Koulua on ihan totta enää kolme päivää. Tänään oli lastentautien koe, ja edessä on vielä neljä. Läpipääsystä en tällä kertaa osaa mennä takuuseen, ainakin tilastotiede ja hoidon tutkimus ovat olleet kursseja, joiden kokeet tulevat todennäköisesti olemaan tuskaisia. Tilastotieteessä pitää väsätä ties mitä frekvenssitaulukoita ja korrelaatio-hässäköitä Excelillä, mikä on kyllä ihan mukavaa, mutta aika vaikeaa. Hoidon tutkimuksen tunnit ovat muuten vaan olleet niin harvinaisen hanurista, ettei aihekaan aukea yhtään. Varsinkin kun lukeminen ei voisi vähempää kiinnostaa. Eikä tunneilakaan ole ollut pakko olla, joten olen saattanut ehkä joskus lähteä Turusta ja jättänyt perjantain ainoat tunnit, hoidon tutkimuksen välistä.. Eikä edes omatunto soimaa, niillä tunneilla ei ole kuulemma ollut mitään järkevää.

Ehkä ensimmäistä kertaa lähden "lomalle" jotenkin vastentahtosesti. Mä voisin ennemmin olla koulussa viel pari viikkoa, kun oikeesti viikonpäästä tähän aikaan odotan jo seuraavaa päivää kauhulla. Tiistaina oonkin ihan uusien haasteiden edessä, jotka pelottaa tällä hetkellä ihan älyttömästi.

Ensimmäistä kertaa lähden Turusta niin, että minulla on syksyllä asunto johon palata. Vaikka ärsyttääkin maksaa 400 euroa kämpästä, joka seisoo kolme kuukautta tyhjillään, oon silti tyytyväinen. En jaksaisi edes ajatella sitä rulianssia, mikä on käyty jo niin moneen kertaan läpi. En millään jaksaisi taas muuttaa ja onneksi nyt ei tarvitse. Tuntuu silti oudolta katsella ympärilleen miettien, mitä tavaroita tänne voi jättää. Todennäköisesti ranskalaiseni on kattoon asti täynnä, kun torstaina kymmeneltä käännän nokkani kohti Tamperetta, viimeistä kertaa tällä lukukaudella.