"Ehkä vuoden päästä olen jo niin paljon viisaampi, että kykenen harkitsemaan paluuta kaikin puolin ihanalle, mielenkiintoiselle ja haastavalle osastolle, sairaanhoitajana."
Näin kirjoitti Tuleva Sairaanhoitaja viime kesän viimeisessä työvuorossaan 30.7.09 tekstissä Kesän päätös. Niin. Olenko nyt sitten niin paljon viisaampi kun kerran aion palata ihan sille samaiselle osastolle sairaanhoitajan sijaisena? Vatsa tekee kolmois-flippejä pelkästä ajatuksesta. Opintopisteet on laskettu vähintään sataan kertaan ja kokolailla joka päivä ajattelen, että jos en saakkaan niitä 140 pistettä kokoon. En pysty kieltämään ajatuksen tuottamaa helpotuksen tunnetta. Olisinkin lähihoitaja, kuten viime kesänä.
Joka toinen päivä olen vakuuttunut, että se onnistuu. Porukka on tuttua ja mukavaa. Osasto ja sen toiminta on mukavaa. Osastonhoitaja on mukava. Ei yövuoroja, koska yössä täytyy olla sydänvalvontaan koulutettu sairaanhoitaja. Pienen hetken jaksan uskoa, että kaikki menee hyvin, opin valtavasti ja viimeistään heinäkuun alussa pystyn toimimaan jo ilman kokeneemman apua.
Ja sitten. Sitten on niitä päiviä, kun uskon tietäväni tasan tarkkaan miten kesä tulee menemään. Oberon on muuttunut, en osaa käyttää sitä. Kysyn joka asiasta, kunnes minulle väsytään vastaamaan. Ja vaikka vastattaisinkin, en silti tajua tai teen väärin. Antamani raportit venyvät tunnin mittaisiksi, ovat epäselviä ja unohdan kertoa oleellisimmat. Potilaat kärsivät virheistäni, omaiset tekevät valituksia. Osastonhoitaja pitää ystävällismielisen keskustelun kahden kesken, jossa antaa mahdollisuuden "kokeilla vielä." Viikon päästä ylihoitajan kansliassa siirryn sijaistamaan lähihoitajaa tai poistun sairaalasta Sen Viimeisen Kerran.
Erityisesti luettuani tuon viime kesäisen tekstin, uskon jälkimmäiseen kauhukuvaan. Siitä tulee katastrofi. Jätän koko alan, menen takaisin tradenomikouluun ja itken itseni uneen tästä hamaan tulevaisuuteen työskennellessäni tilitoimistossa Tampereen laitamilla.
Kai se askel vaan on joskus otettava?
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
2 kommenttia:
Hei!
Sama tilanne täälläkin suunnassa. Ensimmäinen sairaanhoitajansijaisuus tulevana kesänä, ja välillä olen nähnyt painajaisia jossa olen jo kesätöissä. Luonnollisesti uni jatkuu niin, että teen jonkun kohtalokkaan virheen ja minut potkaistaan ulos koulusta. :) Toisaalta, jos pelkää virheitä, varmasti tarkistaa asiat useimmiten ja siten ettei niitä virheitä pääse syntymään (tähän tuudittaudun). Askel on vaan otettava, vuoden päästä pitäisi olla Ihan Oikeissa Töissä!Tsemppiä kesään, seuraan täältä miten ne kesätyösi etenevät.
Kyllä tosiaan pala kurkussa saa tulevaa kesää ajatella, mutta ehkä se on vaan uskottava itseensä! Toisaalta, nyt on mainio tilaisuus, koska valmistumisen jälkeen paineet ovat ihan omaa luokkaansa..
Onnea sinnekin ja opettavaista kesää!
Lähetä kommentti