Raskasta

Koulunkäyntiä on takana nyt 13 koulupäivää. Vielä en ole kovin suuresti päässyt uupumaan, koululla ei nimittäin turhan paljon ole tarvinnut roikkua. Viime viikolla viidestä päivästä kaksi oli "itsenäistä opiskelua," eli ei varsinaista koulua. Loput päivät, jolloin kontaktitunteja oli, loppuivat viimeistään puolilta päivin ja kokonaisuudessaan taisin kuluttaa koulunpenkkejä kokonaisen 22 tunnin edestä. Iki ihanien TV-shoppien, Voittopottien ja tsättien kyttääminen iltapäivästä toiseen oli paljon raskaampaa kuin koulussa istuminen ja illat odotinkin malttamattomana seuraavaa aamua ja koulupäivää.
Tähän sitä ilmeisesti on amk-maailmassa tultu. Viis oppimistuloksista, kunhan halvalla päästään. En halua kritisoida vain omaa kouluani, se tuntuu olevan joka paikassa sama homma. Tosin, opiskeltuani ammattikorkeassa sen kokonaista puoli vuotta, tiedän kyllä, ettei tahti ihan näin rentona pysy koko aikaa.

On sitä vaan opittukin jotain. Varsinkin anatomiaa on tankattu kiitettävällä tahdilla. Jo ensimmäisen tunnin aikana kävi harvinaisen selväksi, etten muista lukion biologiasta yhtikäs mitään ja katsoin parhaaksi opiskella etukäteen seuraavaa tuntia varten. Olenkin käyttänyt iltapäiviä anatomian parissa ja oppinutkin paljon. Yllätyin iloisesti huomatessani miten mielenkiintoinen aihe anatomia on. Suuria ilonhetkiä syntyy myös latinan kanssa, jota olen yhdeksikön edestä lukiossa lukenut sen yhden ainokaisen kurssin, joka meille aikoinaan tarjottiin. Tunnilla jaoin aina mukavan ahaa-elämyksen vieruskaverini kanssa kun puhe oli lantion luista ja opettaja sanoi lonkkaluun olevan latinaksi os coxae. Palaset yhdistyivät päässäni ja tajusin Tampereen keskussairaalan vieressä olevan tekonivelsairaalan nimen vihdoin; os coxae ->lanne, lonkka->Coxa.

Ensi viikolla alkavat ensimmäiset labratunnit. Heti maanantai aamusta päästään jo tekemään jotain. Veikkaisin, että heti ei ruveta ruiskuilla sohimaan vaan aloitetaan pehmeämmin pesuilla ja muilla. Kivaa silti.
Toivottavasti saan netin käyttööni ensi viikolla niin pääsen raportoimaan tapahtumia tuoreeltaan, eikä tarvitse säästää sanomisiaan aina viikonlopuille.