Turku

Tampereella jokainen uskoo puhuvansa sitä oikeaa, virallista suomea. Me emme puhu murretta, me puhumme tavallisesti. Saapuessani Turkuun pari viikkoa sitten kummallinen pätkäkieli tuli vastaan ensimmäisen tapaamani turkulaisen, taksikuskin, kanssa. Kävi harvinaisen selväksi, että mä puhun murretta, kuljettaja ei meinannut ymmärtää minne olin menossa.
Koulussa turkulaiset ihmettelivät kuorossa "kui mää oon Turkkuseen uskaltanu." Turkulaiset eivät muutenkaan tunnu suhtautuvan kovin leikkimielisesti Tampere-Turku asetelmaan, eräs jopa myönsi ettei uskaltaisi tulla Tampereelle ollenkaan "kun siellä vihataan turkulaisia." Tilannetta ei auttanut, että nauroin kommentille, se ei ollut huumoria. Ikäiseni tyttö katsoi mua haudanvakava ilme kasvoillaan. Vakavoiduin salamana ja koitin sopertaa hämmästyksen lamauttamana, että eihän me, leikkiähän se vaan on.

Ensimmäisen viikon välttelin sanomasta mistä olen. "Tampereelta" aiheutti tukahdetun naurun purskahduksen, yritin sitten miten tahansa tavallisesti sen lausua. Jossain vaiheessa osattiin siirtyä oleelliseen, kumpaa mä kannatan. Tosin turkulaiset puhuu jostain kumman jäkkiksestä tai mistälie, en aluksi tajunnut puheen olevan kiakosta. Korjasin erheen totta kai. Vastauksellani ei ollut merkitystä, sekin huvitti.

Luennoilla pysyn hyvin mukana, mutta jos opettaja innostuu kovasti selittämään jostain, tälläinen turisti putoaa auttamatta kärryiltä. Ei sitä kieltä yksinkertaisesti voi ymmärtää! Jokainen sana pätkittään, tai ainakin puolet jätetään pois. Lyhyet sanat venytetään muodottomiksi ja käytetään kummallisia sanontoja, kuten "kello on kymmentä vajaa." Tämä kaikki yhdistetään välimerkittömäksi ryöpyksi, joka vapautetaan ilmoille kuin happea haukkoen, aivan kuin olisi kiire saada lause äkkiä sanotuksi. Ja se nuotti, se jos joku vasta hauska onkin.

Turun kaupunkikin on kummallinen. Missään ei tunnu olevan niitä kauppoja, mitä meillä on joka kulmalla. Esimerkiksi S-ryhmän kaupat, missä ne on? Samoin mäkkärit, niitäkään ei tahdo löytyä. Hesburger sen sijaan on tungettu joka tavarataloon ja kadunkulmaan. Rollssista ei Turussa olla kuultukaan.

Ihmiset ovat mukavia. Auttavaisia ainakin. Eräskin täti lähti ihan kädestä pitäen näyttämään mulle tulevaa opinahjoani kun eksyin yrittäessäni opetella koulumatkaani. Turkulaiset ovat huumorintajuisia ja rennon oloisia ihmisiä, jotka tuntuvat ottavan kaikki vastaan avoimesti. Tosin perinteisiä Turku vitsejä ei kannata kertoa, ainakaan koulussa ne eivät ole olleet yleisömenestys, ne tuntuvat huvittavan vain ulkopaikkakuntalaisia. Todellisuudessa näin äkkiseltään Turulla ja Tampereella on paljon samoja piirteitä. Kun sunnuntaisin saapuu junalla Turun asemalle, tulee kotoisa olo, niin kuin Tampereellakin. Katukuvassakin on jotain samaa. Tosin, liikenne on aivan erilainen, Turussa voi ylittää suojatien pelkäämättä jäävänsä auton alle.

Kaiken kaikkiaan viihdyn uudessa kotikaupungissani mainiosti. En ehkä enää edes vaikuta niin nololta turistiltakaan, osaanhan jo ostaa kertalipun bussissa sujuvasti ja jäädä Kauppatorilla pois. Osaan mennä Hansaan Henkka Maukkaan ja tilata kana-aterian Hesessä. Tiedän suunnilleen kummalla puolella jokea milloinkin olen ja tiedän, että Tepsin menestyksestä SM-liigassa ei saa puhua ääneen. Ihan en kuitenkaan turkulaisesta mene, ehksynhän lähes joka kerta Foorumiin, enkä edelleenkään tiedä mikä se karibia on.