maanantai 28. tammikuuta 2008

x+2=5

Tänään alkoivat sitten ne paljon mainostamani labratunnit. Marssimme jännittyneinä ja odottavaisina luokkaan, suurin osa verhoutuneena kokovalkeaan. Opettaja aloitti tunnin ilmoittavalla tyytyväisyytensä siihen, että meillä oli hoitopuvut ja jatkoi samaan hengenvetoon, ettemme tule tarvitsemaan niitä vielä. Hänen tunneillaan käsittelisimme nimittäin vain lääkelaskuja. Kuinka typeräksi tunsinkaan itseni, vaikka en suinkaan ollut ainoa, joka oli innoissaan kiskonut uuden nuttunsa niskaan. Hämmästyksen lailla luokkamme yli tuntui vyöryvän pettymys. Suurin osa tuntui odottaneen (minun laillani), että pääsisimme tekemään jotain käytännössä, edes vaikka petaamaan sänkyjä. Sen sijaan tyydyimme tuijottelemaan lääkepakkauksien merkintöjä ja miettimään, kuinka paljon missäkin on vaikuttavaa ainetta.

Tänään saimme myös aiemmin tehdyt matematiikan tasotestit takaisin. Valmistauduin jo häpeämään, mutta yllätyksekseni tulos olikin ihan siedettävä. Sain 23 oikein 33:sta. Ei se nyt kamalan hyvin ole, mutta olin henkisesti valmis hakemaan paperin, johon on merkattu punatussilla iso nolla. Hälyttävintä oli mielestäni kuitenkin se, että vaikka pistemääräni ei todellakaan ollut parhaasta päästä, se ei myöskään ollut huonoin. Sain nimittäin aika monta pistettä enemmän kuin eräs lähihoitaja, joka on ollut ja on tälläkin hetkellä töissä sairaalassa. En halua arvostella sen paremmin tämän henkilön ammattitaitoa kuin ammattikoulutuksen tasoakaan, mutta jotenkin pidän moista aika huolestuttavana kun ajattelee, miten perustesti oli kyseessä. Laskut käsittivät muutaman yhtälön ja roomalaisia numeroita, kerto,- jako,-vähennys- ja yhteenlaskuja ja paljon yksikön muutoksia. Seassa oli myös pari prosenttilaskua. Meille on ainakin ensimmäisestä päivästä saakka taottu kupoliin, että lääkelaskut on osattava kunnolla ja oikein, harjoitteluunkaan ei pääse, jos lääkelaskennasta on tullut hylsy (=yksikin virhe kokeessa.) Ehkäpä lähihoitajakoulutuksessa aihe ei ole yhtä kriittinen, mua saa asiasta vapaasti valaista.

Huomiseksi onkin sitten oikein kunnon kotiläksyjä, viime viikolla koin nimittäin sellaisen ihmeen kuin ensimmäisen PBL-menetelmän tutoriaalitunnin. En aio näin pienellä kokemuksella arvostella ko. menetelmää suuntaa enkä toiseen, sen aika on myöhemmin kun osaan asiasta enemmän sanoa. Kuitenkin tehtäväni on kerätä tietoa otsikon "mitä sairaanhoitajaksi opiskelu pitää sisällän?" alle. Oikein harvinaisen tympivää ruveta kalastelemaan tietoa aiheeseen, varsinkin kun luulee jo tietävänsä riittävän hyvin. Vaan ei auta, sinne se vaan on sukellettava, opinto-oppaan ja internetin häkellyttävään maailmaan.

P.S. Kirjoittelu onnistuu nyt paljon paremmin, ihanaisen opiskelijakämppäni ainoa luksus, internet nimittäin toimii nyt!

2 kommenttia:

Wille kirjoitti...

Minäkin jossain vaiheessa mietin sairaanhoitajan uraa mutta minua kammoksuttaa juuri tuo PBL-opiskelu. On siis todella mielenkiintoista lukea millaista se todellisuudessa on.

Ja lääkelaskuja olen minäkin opetellut. Tyhmän huolimattomuus virheen takia jopa uusimassa kävin kun ei mennyt ekalla läpi.

Piihonen kirjoitti...

Juu saas nyt nähdä millaiseksi tuo muodostuu, tähän mennessä on ollut ihan mukavia nuo tutoriaalitunnit. Eikä niitä edes niin paljon ole. Mutta voipi olla, että mielipide vaihtuu. Vielä en osaa sanoa juuta enkä jaata;)