Mainitsin jo aikoja sitten, että sovimme ryhmässä opettajan kanssa, että pesemme labrassa nuken, emme toisiamme. Kerroin myös, että toiset joutuvat pesemään ryhmänsä neljä jäsentä. Kun uutinen meidän pesuistamme kantautui toisten ryhmäläisten korviin, ilmassa oli katkeruutta. Ymmärrän sen totta kai, enpä olisi suuresti itsekään ilahtunut uutisesta, jos itsellä on edessä keikistely bikineissä. En siis halua ketään luokkalaistamme mitenkään kalapaliikista moittia, mutta tämän toisen ryhmän opettajan reaktio vetää nenun vähän ruttuun. Meidän koulussamme kuulemma ei, siis ei, pestä nukkea. Tästä syystä oli nuori opettajamme saanut tiukkasanaista palautetta asiasta ja niin joutuivat kaksi ihmistä ryhmästämme eilen harjoittelukappaleiksi. Kumpaakaan ei onneksi asia mitenkään haitannut Ilmeisesti fuskasimme siltikin koulun säännöissä, toinen pestävä (poika) otti vain paidan pois ja toinen (tyttö) antoi pestä vain kasvonsa ja käsivartensa. Odotan innolla huomista ja dramaattista asian jälkipyykkiä, toisella ryhmällä kun pesut olivat tänään.
Tänään alkoivat huippu mielenkiintoiset luennot; LÄHO:sta, eli lääkehoidosta. Hassua vaan, että LÄHO on meillä alkanut jo muistaakseni tammikuussa, ja näillä tunneilla olemme siis laskeneet lääkelaskuja, mutta tunnit eivät ole olleet varsinaista matematiikkaa. Jotenkin tuntuu typerältä, että jos opinnot pitää jakaa näin kahteen osaan, niin mikseivät osaset voi toimia jotenkin käsi kädessä, noin suurin piirtein samaan aikaan, kuten vaikkapa HOIT:issa labrojen ja luentojen osalla. Ehkäpä viisaammillani on asiaan käypä selitys, tyydynkin siis osaani ja nautin luennoista minkä pystyn ja yritän pää sauhuten laskea minkä osaan.
Talvi on muuten saapunut Turkuun todenteolla. Pääsin tänään aikaisin koulusta ja maisemat olivat todella näkemisen arvoisia. Pieni pistely poskissa kertoi asteiden olevan nollan alapuolella ja aurinko paistoi kirkkaasti. Lumi maassa oli hienoa ja sen virheettömän valkean peiton rikkoivat lukuisat suksien ja pulkkien jäljet. Edes Turun ainainen tuuli ei voinut pilata hienoa kotimatkan tunnelmaa.
Tuulesta puheen ollen, se juttu mikä vedetään päähän kun korvat palelee, älkää vaan tamperelaiset Turussa oleilijat menkö sanomaan sitä pipaksi. Jollette siis halua joutua armottoman naururemahduksen keskelle tai vähintäänkin selittämään ilmiselvää asiaa. Tähän päivään mennessä mulle ei ole selvinnyt sanalle neutraalimpaa synonyymiä. Ei kai kukaan oikeasti käytä sanoja "hattu" tai "lakki"?
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
6 kommenttia:
Pipo?
Edellisen jatkona on pakko vielä lisätä, että olen tähän päivään asti luullut pipa-nimitystä Kummeli-läpäksi... nyt selvisi tämäkin :)
no pipo päässä rotvallin reunalla, mitäs ihmeellistä siinä on?
Juu, ei se huumoria ole, kyllä mä ainakin ihan tosissani sanon pipa. Nimen omaan pipA, tosi harvoin pipo. Ja rotvalli totta kai, sehän on itsestään selvyys!
En oikein ymmärrä pointtia tossa että käytetään koulussa aikaa siihen että harjoitellaan pesemään jonkun kasvoja ja käsiä. Kyllähän tuollaiset asiat oppii sitten harjoittelussa kun eivät niin vaikeita ole kuitenkaan. Meidän koulussa ei ole käytännössä harjoiteltu kuin pistämistä (i.m. ja s.c.), laskimoverinäytteen ottoa, tipan letkuttamista, lääkelisäyksen tekoa, sitomisia, siirtoja, nm-letkun laittoa ja tipanlaskimen käyttöä. Ja ensiapua tottakai. Ei noillakaan harjoittelukerroilla sitä asiaa kunnolla oppinut mutta ainakin olis harjoittelussa jonkinlainen käsitys siitä mitä pitää tehdä. Pesut nyt osaa maalaisjärjelläkin tehdä kun on joku aluksi opastamassa.
Totta. Ensin käytettään pesuihin monta tuntia: kaksi pesuihin, kaksi hampaiden pesuun ja tukan pesuun ja päälle vielä kaksi tuntia jalkahoitoa. Samaiset kaksi tuntia verenpaineen ottoon, mitä ei sitten välttämättä ehditä enää harjoitella. Nurinkurista kerta kaikkiaan...
Lähetä kommentti