Tynkä viikko

Pääsiäinenkin sitten oli ja meni. Lomani venähti tahtomattani keskiviikkoon asti, sain nimittäin heti flunssan kun uskalsin nenäni tuikata ihmisten ilmoille savuiseen baari-ilmaan. Lauantaina säädyttömän pitkästä aikaa maksoin kymmenen euroa kahdesta siideristä Tampereen yöelämässä ja sunnuntaina en herännyt sokerilitkun aiheuttamaan kuvotukseen vaan nousevaan kuumeeseen. Sairastin itselleni tyypillisesti poskiontelontulehduksen ja epätyypillisesti toivuin vasta neljä päivää sairastettuani. Mähän en niin kauaa yleensä kipeänä ole, kolmantena päivänä olen yleensä jo täydessä terässä.

Tänään palasin siis Turkuun. Tampereen rautatie-asemalla törmäsin pariin lukiokaveriin ja tunsin itseni suunnilleen kolmen millin mittaiseksi. Uskomatonta, miten joidenkin ihmisten seura saa mussa aikaan pakene-täältä-heti -reaktion. Onneksi tällä kertaa tunsin syvintä ylpeyttä ainakin yhdestä asiasta; sain kysyttäessä vastata, että musta tulee sairaanhoitaja. Tulevan juristin naamalta näkyi pienen pieni ylemmyyden pilkahdus ja voisin vaikka vannoa hänen laskeneen mielessään kuinka monta tuhatta euroa hän tulee mua enempi tienaamaan tulevaisuudessa. Omahyväisesti ajattelin, että siinähän laskeskelee, mutta mun ei ainakaan tarvitse miettiä, että saanko töitä kun valmistun. Ilmeisesti sen verta olen ihmisenä kasvanut, että enää ei jaksa kiinnostaa mitä joku kaukainen ihminen menneisyydestä ajattelee mun ammatinvalinnastani, koska musta tulee jotain, mitä mä haluan olla. Epäilisin sitä paitsi, että äänestäni kuultaa kauas orastava ammattiylpeys. Eipähän tarvitse kenenkään arvoisan yliopisto-opiskelijan miettiä olenko lähtenyt alalle kun en muuta keksinyt. Pah, välitänpäs sittenkin mitä muut ajattelee. Peruutan sanani kasvusta ihmisenä.

Huomenna palaan opiskelijan arkeeni ryminällä: silloin ilahduttavat aseptiikan ja mikrobiologian tentit. Opiskelu motivaatio on pysynyt huipussaan, edes paikoittainen vihamielisyys nimeltämainitsemattomien opiskelijoiden suunnalta luokkaamme kohtaan ei ole lannistanut, lähinnä päin vastoin. Ehkä vielä jossain vaiheessa saan aikaan sen lupaamani vuodatuksen; Turku amk, äshoot vastaan teehoot.