Maanantai

Tänään kaivauduin lämpöisestä sängystäni ylös kuudelta kolmen tunnin yöunien jälkeen kouluun puoleksitoista tunniksi. Jollei tämä olisi kevään viimeinen viikko ja ko. luennot kevään viimeiset varsinaiset luennot, olisin todennäköisesti heittänyt peiton korville ja kääntänyt kylkeä. Mutta ei, urheasti selvisin koulunpenkille asti. Vajaan kahden tunnin HOIT:in luennolla käsittelimme kulunutta lukukautta ja puhuimme ensi syksystä. Opettaja aloitti luennon reteesti lyömällä eteemme kalvon, jossa lukivat kevään aikana oppimamme asiat. Sen mukaan olimme opiskelleet auttamismenetelmiä ja tietoperustaa, johon kuuluivaivat:

~Anatomiaa
~Lääkehoitoa
~aseptiikkaa
~etiikkaa
~terveydenhuollon toimintaa
~hoitamisen perusteita, toimintaa ja potilaan kohtaamista

Lista oli onnettoman lyhkönen. Siinäkö se on, puolen vuoden hikoilun anti? Surullisinta on, etten edes tiedä, mitä terveydenhuollon toiminnalla tässä tarkoitetaan. Miltäköhän luennolta mä olen ollut poissa kun en muista puhuneemme mitään sellaista?

Itse olisin halunnut lisätä listaan terveyden edistämistä, englantia, hoitotiedettä, atk:ta, mikrobiologiaa ja kasvatustieteitä. Ainakin sellaisilla tunneilla olen aikaani kuluttanut ja kaikista kokeeseenkin osallistunut. Toisaalta, nämähän eivät HOIT:in opintokokonaisuuteen kuulu, joten turhia taas nurisen. Myöhemmin ajattelin väkertää listan poikasen kaikesta, mitä olen oppinut tänä ensimmäisenä lukukautena.

Opettaja jatkoi yleispätevää selitystään kertomalla, kuinka tärkeää on potilaan kohtaamisessa potilaan huomioonottaminen tervehtimällä, juttelemalla, kuuntelemalla yms. En voinut olla pyöräyttämättä silmiäni, me oltiin kyllä käyty nämä asiat jo silloin puoli vuotta sitten, puhumattakaan siitä, että asiasta on huomautettu suunnilleen jok'ikisen luennon yhteydessä.
Seuraavaksi hyppäsimme sairaanhoitajakoulutuksen laillistamisasioihin ja EU-direktiiveihin. Päällimmäisenä käteen jäikin vain hämmästys, mikä tämä luento oikein oli.

Koulun jälkeen jäin kaverini kanssa vääntämään englannin kirjalliseen tehtävään kaksi sivua lisää. Tuskaisen kahden tunnin jälkeen huokasimme helpotuksesta ja palauttaessamme esseetä opettajan postilaatikkoon, laskimme työstäneemme typerää "pikku juttua" täyden työpäivän verran. Nyt sietäisi edes hyvä numero napsahtaa.

Ja vielä, äänestysaikaa on vajaa vuorokausi jäljellä, äänestäkäähän kaikki!