Perjantaina läksin Turusta mahdollisesti viimeistä kertaa. Torstai-perjantai välisen yön vietin kiemurtelemalla tuskissani, miettien mitä mun pitäisi tehdä. En osannut päättää, pitäiskö mun hakea siirtoa Tampereelle ollenkaan. Soitin avokille neljältä aamuyöllä itkien hysteerisesti, odottaen valmista ratkaisua. Sitä ei tullut.
Aamulla menin koululle jo puoli kahdeksaksi tehdäkseni kaverini kanssa HOIT:in kirjallisen työn valmiiksi. Mietin siinä tietokoneluokassa istuessani, näkisinkö ystävääni enää. Laskin, että jo vajaan viiden tunnin päästä mun pitäisi hyvästellä hänet.
Päivällä meillä oli lukuvuoden viimeiset ammatillisen kasvun tuntimme, jotka tutor-opettajamme siis pitää. Kävimme läpi ensi lukukautta, enkä osannut päättää keskittääkö huomioni opettajan puheeseen vai luokkalaisteni tarkkailuun. Päädyin kompromissiin, samalla kun opettaja selitti tulevasta syksystä katselin luokkalaisiani ja mietin kuinka moni heistä palaa syksyllä.
Puolilta päivin kammoksumani hetki koitti, halasin hyvästeiksi ystävääni ja katsoin hissin lasi-ikkunasta kuinka hän katosi parkkipaikalle. Purskahdin itkuun ennen kuin pääsin kolmanteen kerrokseen. Yritin koota itseni ennen kuin menen luokkaan ja jotenkin onnistuinkin, -hetkeksi. Lakosin yhtä nopeasti kuin aikasemminkin. Toinen kaverini yritti lohduttaa mua ennen koko muun luokan saapumista, mutta ikävä kyllä kyynelehdin vielä heidän saavuttuaankin. opettajakin kysyi mikä mun oli hätänä, johon kaverini vastasi huumorilla. Jotenkin sain itseni kasaan ja kykenin kuuntelemaan Allergia- ja astmaliitosta tulleen naisen puhetta viimeisen labratuntimme.
Toivuttuani haikeista hyvästeistä kaksi päivää, en edelleenkään osaa sanoa, mitä aion tehdä. Toisaalta haluaisin lähemmäs kotia, missä perheeni ja ystäväni ovat, mutta toisaalta, mä oon viihtynyt Turussa niin hyvin, ettei sieltäkään ole helppo lähteä. Mitä jos nyt vaihdankin koulua ja totean, että Turussa asiat olivat paljon paremmin?
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
2 kommenttia:
ymmärrän tunteen oikein hyvin, itsellänikin mielessä siirron hakeminen tampereelle vielä tänä keväänä, en vain osaa päättää teenkö niin vai en. täytyy vielä vähän mietiskellä että mitä tässä oikein tekisi.
no, jos päädytään tampereelle molemmat (piramkiinko hakisit?), niin tiedät että sulla on ainakin yksi kohtalotoveri :)
Juu, hakisin PIRAMK:iin. Olisi kiva jos tosiaan vaihtaisit sinne kanssa, niin en olisi ainoa ummikko :)
Mutta enpäs osaa mäkään vielä sanoa tulevasta mitääan. Tänä keväänä siis siirtoa ei enää saa, mutta mahdollisesti sitten ensi tammikuussa. Voi kun joku päättäisi mun puolesta..
Lähetä kommentti