Tämänkin vapaapäiväni käytin koululla HOIT:in esseen parissa. Olin koulussa keskipäivällä ja kotiin pääsimme lähtemään vasta viiden jälkeen. Kotiin menin jälleen keskustan kautta ressaten ensimmäistä kertaa elämässäni, mitä ostaa vuosi-kihloissa -lahjaksi puoliskolleni.
Pyörin Kauppatoria ristiin rastiin, osaamatta päättää, suuntaanko kengänkärkeni kohti kultasepänliikettä vai hennesiä. Häiriköin armastani työaikana ja yritin udella mitä hän oli mulle hommannut. Kinuaminen, sen paremmin kuin uhkailukaan ei auttanut, hän pysyi hiljaa. Tunnin verran pyörittyäni löysin lahjan, vieläpä mielestäni ihan hyvän (jota en kuitenkaan täällä mene nyt huutelemaan, jos vaikka mieheke piipahtaisi pulinoitani lukemassa). Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että siinä keskustaa kolutessani askeleeni veivät mitä kummallisimpiin kauppoihin lahjan ostamisen kannalta ja kotiin palasin kahta paitaa yhtä rannekorua rikkaampana ja 35 euroa köyhempänä. Ehkä annan itselleni anteeksi, olenhan mä kohta taas töissä tienaamassa rahnaa, mikä puolen vuoden aikana on kummasti huvennut.
Tämän illan aikana yritän koota niin tavarani kuin itseni ja valmistautua sanomaan hyvästit ihmisille, joita en ehkä näe enää koskaan. Enää ei voi teeskennellä, että aikaa olisi vielä huimasti, 24 tunnin päästä olen jo kaukana Turusta, viettämässä perjantaita omassa kotonani. Miten ihmeessä mä selviän huomisesta?
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti