Eilen tutoropettajamme pitämällä ammatillisen kasvun tunnilla jaoimme ensi syksyn harjoittelupaikat. Eteemme läväytettiin kalvo, johon oli fonttikoolla 8 kirjoitettu viitisentoista osoitetta. Niiden perään oli merkattu kuinka monta harjoittelijaa paikkaan mahtuu. Opettaja aloitti ensimmäisestä paikasta ja kysyi sinne halukkaita. Tuijotin typertyneenä vuoroin opettajaa, vuoroin osoitteita ja odotin edes ympäripyöreää selostusta paikasta tai edes siitä, missä moinen osoite sijaitsee. Sitä ei tullut. Yritin vaivihkaa kysellä hieman koordinaatteja missä päin Varsinais-Suomea mikäkin osoite sijaitsee, mutta tietämätöntä ei kuultu. Onneksi ihan kaikki eivät paikkoja tunteneet ja useimmista edes joku osasi kertoa, missä kaupunginosassa se sijaitsi. Kuultuani ensimmäisen mua lähellä olevan paikan, nostin käden salamana pystyyn. Pääsin haluamaani paikkaan.
Yhden ainutta kinaa ei saatu aikaan, vaikka niin olinkin uumoillut. Joihinkin paikkoihin oli kovastikin tulijoita, mutta menijät ratkaistiin siististi arpomalla.
Tänään pidin kaksi suullista esitystä. Ensimmäinen oli englannin eilen ahkeroimamme ryhmä-esitys. Sinänsä esitys meni ihan hyvin, mutta kirjallinen osuus meni uusiksi. En meinannut uskoa korviani, kun opettaja kylmäkiskoisesti ilmoitti meidän työmme olevan liian lyhyt. Mun, ja muidenkin muistaaksi, tarkoitus oli kirjoittaa kolme-neljä sivuinen juttu, mutta ilmeisesti koska meidän ryhmässä oli kolme, meillä pitääkin olla kuusi sivua. Vaatimus ei ollutkaan kaikille se noin neljä sivua, vaan kaksi sivua per ryhmäläinen. Tehtyämme tehtävää eilen neljä ja puoli tuntia, uutinen oli vähintäänkin epämieluisa.
Huomenna raahaudun kouluun väsäämään enkun juttua siis uusiksi, samalla kun aloitamme toisen kirjallisen työn tekemisen. Ehkä jossain vaiheessa alan lukemaan siihen perjantain Hoit:in kokeeseenkin.. Sitten jossain vaiheessa.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti