Viime viikolla en osannut olenkaan odottaa, mitä tuleva tunti painehaavoista tuo tullessaan. Menin tunnille kuin mille tahansa, pahaa aavistamatta, että puolen tunnin päästä olisin pyörtymispisteessä.
Mua ei yleensä heikota tai ällötä, eikä ikävän näköiset haavat ja leikkaus-systeemit yleensä kovin kummoisia tuntemuksia mussa aiheuta. Mutta sitten, painehaavat. Tulin tunnille täysin ummikkona, puhuin virheelisesti makuuhaavoista, eikä mulla ollut mitään kokemusta painehaavoista, miten ne syntyy, miten niitä hoidetaan ja miltä ne näyttää. Opettaja kertoi miten haavat syntyvät ja mitkä tekijät vaikuttavat painehaavan kehittymiseen. Kun alettiin puhua siitä, miten painehaava ulottuu lihakseen asti, höristin korviani epäuskoisena. Kuittasin asian uskottelemalla, että kuulin väärin. Seuraavassa lauseessa viattoman kuuloinen painehaava ulottui luuhun ja ennen kuin ehdin valmistautua, eteemme lävähti (HUOM! katso kuva omalla vastuullasi!) kuva neljännen asteen painehaavasta.
Järkytyin sydän juuriani myöten, enkä pystynyt peittelemään reaktiotani. Olin ihan oikeasti oksentamaisillani siihen paikkaan, varsinkin kun opettaja vaan viskoi lisää vettä kiukaalle jatkaessaan Power Point -esitystään yhä kuvien merkeissä.
Eilisillä labratunneilla jatkoimme painehaavojen ja asentohoidon merkeissä. Sielläkin opettaja ilahdutti noin tunnin mittaisella kuva esityksellä ja oloni oli korkeintaan yhtä hyvä kuin viime torstainakin. En kehdannut olla katsomatta kuvia, mutta en oikein pystynyt siltikään. Joku niissä erittävissä, syvissä mätänevissä onkaloissa vaan osuu mun hermoon. Huolellisen kuvien analysoinnin ja tutkiskelun vihdoin päätyttyä, saimme eteemme silikonisen takapuolen, jossa oli luuhun ylettyvä painehaava. Onnekseni se ei tehnyt ollenkaan pahaa, vaikkakin todennäköisesti sen takia, että tuo beige silikoni pylly oli lähinnä huvittava ilmestys.
Kotona tunsin itseni täydeksi lantaläjäksi, kun en pystynyt kuvia katsomaan. Ajattelin, että miten mä ikinä selviän painehaava potilaan hoidosta, joka takuu varmasti tulee uralla eteen ja usein. Mitä sitten, kun mulle lyödään vanupuikko ja keittosuolapullo käteen ja käsketään mennä puhdistamaan rva virtasen osin nekroottinen painehaava, jonka 15 senttiä syvät kellertävää mätää erittävät onkalot mun tulee puhdistaa. Enpä usko pystyväni. Olenkin päättänyt valmistautua tositilanteeseen niin hyvin kuin voin, katselemalla kuvia ja opettelemalla siettämään näin alkuun edes niitä. Vaikka tuskin pystyn ikinä valmistautumaan siihen, miltä tuntuu oikeasti nähdä painehaava jonkun ihmisen keholla. Sitä paitsi lähihoitajat luokallamme tiesivät kertoa, että näky on vielä siedettävä, mutta ei se haju.
Siltikään en tajua, miksen nähnyt kenenkään muun luokallamme kavahtavan näystä. Mikä ihme mussa on vialla?
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
5 kommenttia:
Hui! Miten tuollainen painehaava voi sitten tulla? :/
Tässä mitä minä tiedän muutaman tunnin kokemuksella:
Painehaava syntyy, kun johonkin kehon osaan kohdistuu painetta, venymistä, hankausta tai kaikkia yhdessä. Kun siihen kohtaan kohdistuu painetta tarpeeksi kauan, esimerkiksi makaamalla samassa asennossa riittävän kauan, ei alueen verenkierto toimi kunnolla, eivätkä kudokset saa happea. Ilman happea kudokset tuhoutuvat ja haava voi kaivautua tosi syvälle. Haava voi syntyä ihan muutaman tunnin kuluessa ja jollei sitä hoideta hyvin, se kehittyy jopa kuolioon asti.
onhan nuo painehaavat aika hurjan näköisiä (meillä tuli vastaan tutoriaaliherätteessä just tollasten kuvien muodossa) ja vaikka mua ei hirveästi ne noin kuvina ällötäkään, niin ymmärrän kyllä hyvin tunteen. mitä olen lähihoitajilta luokaltani kuullut, niin on aivan eri asia katsoa kuvia haavoista ja sitten oikeasti hoitaa niitä - hoitotilanteessa se ammattilainen astuu esiin ja hoitaa homman. tai näin ainakin toivottavasti. kohta alkaa meillä tuo harjoittelu niin sitten nähdään puhunko ihan omiani :)
Toivon todella, että ekan kerran painehaavan kohdatessani löydän sen sisäisen ammatillaiseni ja hoidan tilanteen niin kuin se tulee hoitaa. Tässä vaiheessa kuitenkin tuntuu aika epätoivoiselta.. :]
Jos kipsauksen yhteydessä kantapäästä on hiertynyt luuhun asti iho pois, onko se painehaava?
Lähetä kommentti