Viime yönä en saanut unta, kuten en usein muutenkaan. Kolmelta yöllä makasin sängyssäni ja kuuntelin uusilla stetareilla sydäntäni. Sinänsä hätkähdyttävä kokemus, kuulla omat sydämen lyöntinsä. Ensimmäistä kertaa tajusin ihan uudella tavalla, että mulla on sydän. Se on juuri niin tyhmää kuin kuulostaakin, kyllähän mä tiesin, että mulla sellanen on, mutta kun kuulee sen lyövän...
Joka tapauksessa, yöllä tapahtui muutakin. Kännykkäni nimittäin sammui mun vihdoin nukkuessani, eikä päättänyt aamulla soittaa, vaikka herätyskellon pitäisikin toimia vaikka puhelin on pois päältä. Niinpä heräsin sitten 10.20, kaksi tuntia kymmenen minuuttia myöhemmin kuin kouluni alkoi. Olisin voinut pommiin nukkumisen vielä sulattaa, mutta en tänään. Ensimmäiset injektion anto tunnit nimittäin olivat aamun kaksi ensimmäistä tuntia. Loistavaa, mähän en niitä olekaan odottanut kuin siitä lähtien kun hyväksymiskirjeen sain. Viimeksi olen ruoskinut itseäni näin kun sain lukiossa enkun kuuntelusta kasi plussan.
Seuraavat kaksi tuntia olivat onneksi vain Nursing Scienceä, jota varten eilen latasin iPodini. Nyt kiiruhdan sitten kouluun kahdeksi tunniksi, jona aikana toivottavasti selviää, miten pääsen injektion suorittamaan, ilmanhan ei kurssistakaan läpi pääse.
Palaan illemmalla toivottavasti kera hyvin uutisin.
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti