Sanoin itselleni tänään kello viisi iltapäivällä. Mä oon jo kauan tiennyt, että päiväunet ei mulle sovi, ne sotkee mun koko unirytmin, varsinkin kun muutenkin kärsin aina ajoittain nukahtamisvaikeuksista. Tänään vaan olin niin kuolemanväsynyt, että sysäsin Näkökulmia nuorten seksuaaliterveyteen -kirjan syrjään ja painuin viltin alle. Tedin essee sai siis jälleen odottaa tekijäänsä.
Seuraavat kolme ja puoli tuntia menivätkin tajuttomana ja heräsin Simpsonien tunnusmusiikkiin 20.30.
Onneksi huomenna on kaivattu "vapaapäivä" ja kerkiän tekemään esseen silloin. Menenkin koululle erään ryhmäläiseni kanssa yhdessä hakkaamaan päätä pöydänkulmaan, ei ainakaan tarvitse yksin tuskailla.
Eilen labratunneilla syötimme toisiamme. Eihän siinä sinänsä mitään vaikeaa ole tervettä yhteistyökykyistä syöttää, joten tarkoitus oli ymmärtää, miltä tuntuu olla syötettävänä. Ja kyllä siinä ihme tuntemuksia syntyikin, en nimittäin muista koska viimeksi olisin tuntenut itseni niin nöyryytetyksi, kuin istuessani kaulalappu sylissäni kaverini syöttäessä mulle banaanijogurttia muovilusikalla.
Eräs ryhmäläisemme tekikin tehtävästä hieman haastavamman parilleen: hän oli eilen valmistanut sushi-rullia, joita hänelle tuli syöttää syömäpuikoilla. Kaiken kukkuraksi potilas oli "mielenterveyspotilas, joka ei ollut kontaktissa maailmaan." Häneen ei saanut yhteyttä, hän istui tuolissa tuijottaen kattoon, suu roikkuen auki. Vähän kyllä kävi hänen pariaan sääliksi kun katseli kuinka epätoivoisesti hän yritti saada puikoilla (joita hän ei ollut ilmeisesti ennen käyttänyt) ruokaa velton potilaan suuhun. Jos sinne sellainen rulla saatiin, potilas ei pureskellut ollenkaan, tai puraisi kerran-pari ja antoi sitten sushimössön valua suupielistään. Oli muuten sellainen näky, että enpä saanut omaa jogurttiani syötyä. Kun syöttäminen ei onnistunut, ei onnistunut juottaminenkaan; tee valui suusta ruokalapulle, joka oli jossain vaiheessa niin riisinen ja litimärkä, että se piti vaihtaa. Silloin tällöin potilas sai kontaktin ympäristöönsä ja huusi kovaäänisesti vaatien ruokaa.
Yllättävän mielenkiintoinen tehtävä, ja hyödyllinenkin, tosielämässä kun mä olisin varmaan vähemmistöä, ja ne hankalammat haastava tosiasia. Ilmeisesti ensi viikolla pääsemme nenämahaletkun laittoon ja muihin hieman teknisempiin hommiin.
Olisipa tää viikko jo ohi. Ja seuraavakin. Miten tästä yhtäkkiä tuli tällästä myllytystä?
It's over
11 vuotta sitten
Tekstit
4 kommenttia:
Hei Piihonen! Mä haluaisin kiittää sua blogistasi! Olen +40v pääkaupunkiseudulta, puoliäiti ja täysin kyllästynyt it-maailmaan. Hain AMK:n sairaanhoitajakoulutukseen ja olen todella innoissani JO NYT, vaikka tietoa opiskelupaikasta ei vielä ole %-). Tosi mielenkiintoista lukea realistista kuvausta koulutuksesta ja siitä, miten opiskelu oikeasti menee... Jos pääsen AMK:aan, pyrin lähinnä siihen että pääsen kunnialla talosta ulos ja saan UUDEN AMMATIN! Kiitti, pidä tarinaa yllä!
Heippa! Kiitos mukavasta kommentista! Ihanaa lukea, että tästä blogista on jollekin jotain iloa! Itsekin olen jokapäivä kiitollinen hyväksytystä pääsykokeesta, vaikka välillä väsyttääkin. Mulla ajatus hoitoalasta kypsyi vuoden verran, ennen kuin pääsin kouluun, hain siis ensin keväällä 2007 ennen kuin syksyllä mut kouluun hyväksyttiin. Innostus kasvoi sen vuoden ajan ja nyt osaa tosiaan arvostaa kouluun pääsyä. On hienoa ajatella, että on oikeasti vain kolmen ja puolen vuoden päässä ammatista, joka kiinnostaa. Mä lupaan ylläpitää blogiani ja jatkaa samalla linjalla, edelleenkin aion kirjoittaa rehellisesti tuntemuksistani.
Mielestäni olet tehnyt rohkean päätöksen lähteä opiskelemaan, ei varmaan ole helppoa lähteä työmaailmasta uutta ammattia tavoittelemaan. Paljon onnea sinulle pääsykokeisiin ja sitten siihen koulunkäyntiin! Pysyhän kuulolla! ;)
Pakko myöntää että itsekin luen tätä usein ( lue päivittäin ) ja odotan mitä uutta ja kivaa kirjoitat koulustasi!
Itse ajattelin hakea amk heti kun mahdollista, eli 2010 ( valmistun siis keväällä 09 lhoitajaksi ja ajattelin myös kartuttaa työkokemusta ) Kätilölinjaa ja ensihoitoa kovasti mietin, saapi nähä ! :)
Onpas kiva saada tälläisiä kommentteja, en ole ollenkaan vielä edes sisäistänyt, että joku ylipäätään lukee näitä mun juttujani. Itsellänikin on se kätilön ammatti se lopullinen tavoite ja aion sairaanhoitaja koulutuksen jälkeen jatkaa kätilöksi. Mutta siihen on vielä piitkä aika ;D
Kiitos siis myös elenelle kivasta kommentista!
Lähetä kommentti