Ette tunne Piihosta

No niin, nyt on sitten sekin äänestys saatu päätökseen. Näiden kuuden päivän aikana parisen sataa kertaa, ainakin 90 eri osoitteesta. Tällä kertaa äänestäjä määrä tuplaantui, sain 20 ääntä. Heistä yksi oli ystäväni, yksi sukulaiseni ja loput 18 vietasta. Ilmeisesti olen onnistunut piiloilemaan täällä nimimerkkini takana ihan hyvin. Hassua sinänsä, koska en ole mitenkään salannut pitäväni blogia ja kertomani asiatkin ovat sellaisia, että tunnistaminen on varsin helppoa. Mikäs siinä sitten, te ette siis tunne Piihosta.

Tänään oli siis englannin puhe. Jos musta tuntui, että me emme valmistautuneet puheeseen kovin perusteellisesti, voin jälkikäteen todeta hyvillä mielin, että väärässä olin. Ryhmäämme kuului sellaisiakin, jotka eivät olleet valmistautuneet juttuun ollenkaan, tekivät Power Point:in ennen tuntia atk-luokassa ja heittivät loput päästään. Onneksi tälläisiä oli tosi vähän. Kuulin hyviä ja huonompia esityksiä, taikka kuulin ja en kuullut, oli meinaan sellainen pulina välillä luokassa. Eihän se nyt tietysti niin vakavaa ole, mutta musta se tuntui tympeältä, että toiset valmistelevat vaivalla esityksen ja yleisö ei vaivaudu edes kuuntelemaan. Oman esityksemme ajan oli hiljaista, ehkä koska mulla ei ollut lunttilappua mitä lukea, joten tiirailin yleisöä koko ajan. Joka tapauksessa, onpahan sekin sitten hoidettu.

Iltapäivällä kyhjötimme pakollisella ammatillinen kasvu -tunnilla, jonne vaivautui tosin vain alle puolet luokkalaisistamme. Tutoropettajamme huomasi asian saman tien ja kyttäsikin silmä kovana kun kirjoitimme nimiä listaan, sillä "jokainen saa laittaa vain oman nimensä." Luennon pitäjänä olivat kolme sairaanhoitajaa Suomen sairaanhoitaja liitosta. Olihan se sinänsä ihan kiinnostavaa, mutta kun mä olen liittynyt Sairaanhoitaja liittoon tosiaan silloin marraskuussa. Samapa tuo, sainpahan ainakin siinä istuessani todeta, että turha moittia meidän ryhmää meluisaksi, olivat nimittäin tällä kertaa ihan eri ryhmästä ne höpisijät.