Ohi on

Selvisin lääkehoidon tentistä. Kunniasta en osaa sanoa, paitsi jos se tarkoittaa läpi pääsyä. Veikkaisin meinaan, että nyt ainakin sen edestä osasin. Juhlistimme kaveriporukalla LÄHO:n tentin päättymistä painumalla Raision Myllyyn ostoksille heti koulun jälkeen. Köyhdyin luvattoman paljon, meinaan kuitenkin viikonloppuna suunnata kengänkärkeni itseään helvettiäkin pahempaan paikkaan, Tampereen Hulluille päiville.

Näin huhtikuun alussa on herännyt ihan uudenlainen ahdistus. Koulu on kohta tältä keväältä ohi. Tuntuu hassulta, että oikeasti oon nyt puoli vuotta lähempänä sairaanhoitajan ammattia. Siis ammattia, joka oikeesti tarkoittaa, että mä olen jonkin sortin ammattilainen. Ahdistava päätöskin olisi tehtävä: haenko siirtoa Tampereen PIRAMK:iin, vai jäänkö tänne edes ensi syksyksi. Täällä on jo päässyt alkuun, tuntee ihmiset ja systeemit, Tampereella pitäisi aloittaa ihan alusta. Turussa mun elämä on tietyllä tavalla helpompaakin, Tampereella on paljon enemmän vastuuta: on koirat, enemmän laskuja, auto yms. Täällä ollessani nimittäin elän osin rakkaan Miehekkeeni siivellä. Hän hoitaa siellä taloutta kun eukko rilluttelee Turussa ja päivät viettää tiukasti "opiskellen." Okei, tuskin kahvilla käynti tai Hansassa palloilu on rilluttelua, mutta silti. Ja itsehän mä maksan kaiken, paitsi osuuteni joistain laskuista ja autosta. Kuitenkin joskus mietin, miten ahtaalle olen äijäni sinne kotiin jättänyt, vaikka hän töissä käykin.

Kyllähän mä jossain vaiheessa meinaan armaaseen Manseen siirtyä, mutta koska. Ja toinen asia tietenkin on, saanko edes sitä siirtoa. Ehkä vaan laitan paperit menemään ja katon miten käy. Jos mulle siirto myönnetään, se on sitten sen ajan murhe otanko sen vastaan.

Mutta huomenna pääsen sitten mittailemaan verenpainetta. Ehkä se vähän lievittää vit-, eiku ketutusta siitä kun se piikitys jäi vielä toistaiseksi kokematta.

Ensi viikkokaan ei ihan lomailusta käy, silloin väännämme niska limassa ryhmässämme esseetä nuorten terveydestä. Onneksi omaksi aiheekseni sain nuorten seksuaalisuuden, jonka halusinkin. Tosin huvittavaa oli, kun koulumme kirjastosta menin etsimään kirjallisuutta aiheeseen, hyllystä löytyi lähinnä kama sutra tyyppisiä kirjoja (mikä siellä oli oikeastikin ainakin yksi). Ajattelinkin, että otankin vain kaikki Cosmopoilitanini ainakin viiden vuoden ajalta ja sitten vain katson silmät lautasen kokoisena kun opettaja sanoo, etteivät lähteet ole sopivia..

Muuten hei, kiitoksia kaikille tähän mennessä äänestäneille, jatketaan samaan tahtiin. Ja myöskin, kommentteja saa laittaa, vastaan niihin aina.