torstai 17. huhtikuuta 2008

Pakollinen Kevät postaus

Tuntuu, että piipahtaa sitten missä tahansa blogissa, kaikissa on jo herätty kevääseen. Yritin taistella valtavirtaa vastaan ja olla hehkuttamatta lempi vuodenaikani saapumista, mutta sorruinpa sittenkin.
Aamulla olin jäätyä kun seitsemältä lähdin valumaan väsyneenä kohti koulua. Kirosin itseni alimpaan helvettiin, kun en tajunnut ottaa hanskoja mukaan. Koulupäivä hurahti ennätys äkkiä, vaikka istuimmekin neljään saakka koulussa. Tulikin täytenä yllätyksenä, mikä pätsi pihalla odotti. Olin kuolla talvitakkini sisään kun lähdimme kaverini kanssa kaupungille palkitsemaan itsemme selvitystä viikosta.

Turun keskusta näytti parastaan, kun aurinko paistoi lämpimästi, eikä edes tuullut niin kovaa kuin yleensä. Ei sitä säätä voinut kuin ihailla. Toisaalta, siinä kun katseli ihmisiä avokkaissaan ja hamosissaan, mussa heräsi keväinen "mulla ei oo mitään kivoja kevät vaatteita" -ahdistus. Nyt sitten täytyy päästä lavvantaina vähän pyörähtämään Tampereen keskustan putiikeissa. Sää oli kertakaikkiaan niin hieno ja pihalla oli niin kuuma, että pakkohan se oli mennä jätskille, tosin lykkäsimme herkkuhetkeä ehkä turhan kauan, koska kumma kyllä, seitsemältä illalla pihalla ei enää ollut ihan niin lämmin. Emme antaneet sen pilata tunnelmaa, vaan mutustimme Classic:imme huulet sinisenä urheasti alas.

Tänään suoriuduin puhe-osuudestani Terveyden edistämisen suullisessa esityksessä. Täytyy myöntää, että jonkinlaista myönteistä kehitystä on tapahtunut, kun en ollenkaan enää jännitä suullisia esityksiä. Tosin, se ei ollut kivaa, kun puhuessani pari kuulijaa kikatti takapenkissä ja olin vakuuttunut, että dioissani oli joku järkyttävä kirjoitusvirhe. Myöhemmin selvisi kuitenkin, että ilmeisesti joistakin oli ollut hassua kun puhuin jotain sen suuntaista, että "ei ne nuoret rynni joukolla seksiä harrastamaan vaikka niille seksuaalikasvatusta annetaankin." Ilmeisesti ilmaisin itseni jotenkin tosi hauskasti, koska jopa eräs ryhmäläisistämme oli tikahtua naurunkyyneliinsä. Tiedä häntä.

Huomenna lähden kohti Pirkanmaata ja jätän kouluasiat hetkeksi kauas taakseni. Nämä viimeiset kaksi viikkoa ovat tuntuneet tosi raskailta. Onneksi nyt saa hetken hengähtää, kun koulua on seuraavan kerran tiistaina. Silloin tosin on se Nursing Science -koe, mutta jotenkin en osaa stressata asiasta, aluekin on vain 40 sivua.

Nyt painun katselemaan Suomi-Venäjä peliä, mikä sinänsä varmaan on huono ajatus, koska on suunnilleen tieteellinen tosiasia, että aina kun minä katselen Suomen peliä, häviö tulee. Hassua muuten, koulussa kukaan ei puhunut, että tänään tulee Suomen peli, vaikka kotopuolessa tulevaa ottelua olisi varmasti spekuloitu jok'ikinen erä kerrallaan. Ainoa joka asiasta edes mainitsi, oli kaverini, myöskin Pirkanmaalta. Vaikka en mäkään fanaattisesti lätkää katsele, niin kyllä mä aina Suomen pelit katson. Eikö täällä tosiaan seurata kiakkoa?

Ei kommentteja: